Paperittomat ja moninkertaiset vähemmistöt

 

Olen aiemmin nähnyt paperittomien elämästä ja arjesta kertovan dokumentin, mutta koen että on tarpeellista syventyä aiheeseen enemmän. Haluaisin seuraavaan harjoitteluun vastaanotto keskukseen, joten pidän aihetta tärkeänä ja haluan oppia ja sisäistää paperittomia koskevat asiat. Jos pääsisin harjoitteluun vastaanottokeskukseen, PALOMA-koulutuksen käyminen on varmasti ollut hyödyllistä ja auttaa minua suoriutumaan harjoittelusta hyvin. 

Paperittomat

Paperittomasta henkilöstä puhutaan kun, henkilöllä ei ole oleskelulupaa, mutta hän oleskelee maassa. Hänellä ei myöskään ole EU, ETA alueen tai Sveitsin kansalaisuutta, jolla saisi automaattisesti oleskeluluvan Suomeen.  Ihmisellä voi olla myös sellainen tilanne, ettei hänellä ole minkään maan kansalaisuutta. Suomessa voi olla myös paperittoman kaltaisia henkilöitä, joilla on mielestäni vielä paperittomia huonompi asema  yhteiskunnassa. Heillä on oleskelulupa, muttei oikeutta  Suomen sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tällaiseen tilanteeseen voi ajautua esimerkiksi opiskeluviisumilla tulevat tai perheen yhdistämisen kautta suomeen saapuneet ihmiset. Kerroin juuri nämä esimerkit, sillä ne ovat tulleet minulla vastaan harjoittelussani Hämeen kadun turvakodilla. Perheenyhdistämisen kautta Suomeen tulevilla Suomessa oleva perhe on vastuussa heidän kotouttamisestaan ja elättämisestä. Tilanne voi olla ongelmallinen jos perheessä on lähisuhdeväkivaltaa ja yksi perheen jäsenistä kontrolloi esimerkiksi koko perheen taloutta. Ihmisen tulee itse hakea Digi- ja  Väestötietorekisteristä itselle henkilötunnusta ja kotikuntaa, saadakseen käyttöönsä asumiskunnan palvelut, mutta jos hänellä ei ole tieto tästä jää hän vaille palveluita. Silloin hän ei voi myöskään käyttää paperittomille suunnattuja palveluita, koska ei ole paperiton. 

Paperittomat ovat erityisen haavoittuva ihmisryhmä sillä heillä on paljon mielenterveyttä kuormittavia tekijöitä elämässään. Heidän elämäänsä vaikeuttaa puutteellinen terveydenhuolto ja heikot elämisen.  olosuhteet. He voivat olla asunnottomia ja köyhiä, eikä heidän tilanne ole paranemassa lähitulevaisuudessa, elleivät he itse pysty asialle jotain tekemään. He elävät stressaavassa epävarmassa elämäntilanteessa, jossa on hyvin turvaton näkymä tulevaisuudesta. Arkea  myös monesti värittää pelko maasta poistamisesta. Heidän mielenterveyttä kuormittaa fyysiset sairauden, jotka jäävät ilman hoitoa. Huoli heidän ja heidän perheensä turvallisuudesta. Lisäksi kyvyttömyys vaikuttaa omaan ja heidän läheistensä tilanteeseen estää kokemusta toimijuudesta ja osallisuudesta, joka voisi suojata mielenterveyttä. Paperittomat siis elävät jatkuvassa selviämisen tilassa. 

Suomessa paperittomilla ja paperittoman kaltaisilla on oikeus kiireelliseen hoitoon pääsyyn, jonka määrittää terveydenhuoltolaki (50§). Käytännössä tämä tarkoittaa äkillisen sairastumisen, vamman tai pitkäaikaissairauden vaikeutumisen tai toimintakyvyn alentumisen edellyttämää välitöntä arvioita ja hoitoa, jonka antamista ei voida siirtää ilman sen pahentamista. Jos ihmisellä on vaikka diabetes ja hän on oikeutettu vain kiireelliseen hoitoon pääsyyn, jossa hoidetaan vain esimerkiksi akuutti verensokerin alentuminen. Jos hänen terveydentilaansa ei muuten tutkita ja diabetesta hoideta, ei hän selviä arjessa kauaa ennen kuin hän on taas akuutin hoidon tarpeessa. Tämän vuoksi paperittomille on olemassa esimerkiksi Global Clinic jolla toimipisteitä useissa kaupungeissa. Siellä vapaaehtoisten lääkäreiden ja sairaanhoitajien voimin voidaan auttaa paperittomia kiireettömissä terveysasioissa, jotta he eivät joudu niistä turhaan kärsimään.  Lisäksi kunta päättää tarjoaako se paperittomille muita palveluita, sillä heille annetuissa ohjeissa on määritetty vain palveluiden minimitaso. Mielestäni kaikki matalankynnyksen toiminta ja palvelut sopivat myös paperittomille. Esimerkiksi Tampereella järjestettävä Walk-in terapia ja kohtaamispaikkatoiminnat voisivat hyödyntää suuresti paperittomien elämää ja sosiaalisten verkostojen luomista. 

Moninkertaiset vähemmistöt

Moninkertaisiin vähemmistöihin kuuluu kaikki johonkin vähemmistöön kuuluvat, jotka identifioivat itsensä vielä myös vähintään yhteen toiseen vähemmistöön. Itsekin olen saamelainen (vähemmistö Suomessa), ja samaan aikaan olen vaikeasti pitkäaikaissairas. Ihminen voi kuitenkin kuulua samanaikaisesti niin moneen vähemmistöön kuin hän tuntee kuuluvansa.  

Yhteiskunnan kielteiset arvot ja asenteet ihmisen identiteettiä kohtaan kuormittaa psyykkistä hyvinvointia. Sitten kun ihminen kuuluu moneen vähemmistöön samanaikaisesti, myös hänen kokema kuormitus moninkertaistuu. Aineistossa tuli seksuaali- ja sukupuoli vähemmistöjen kohdalla esille termi vähemmistöstressi.  Tämä koskee kuitenkin myös mielestäni kaikkia kulttuurisia vähemmistöjäkin. Saamelaisyhteisössä siitä puhutaan suhteellisen paljon. Ajatus siitä, että omaa kulttuuria pitää jatkuvasti ja aktiivisesti vaalia ja korostaa, jotta se selviää hengissä ja voimistuu on todella kuormittavaa. Omassa päässä voi käydä ristiriitaista keskustelua siitä mitä haluaa ja mitä kulttuuri toisaalta vaatii sinulta. Sinä kuitenkin identifioit itsesi kulttuuriin kuuluvaksi, mutta kaikki kulttuurin osat eivät ole mielestäsi itselle ja omaan elämään sopivia. Kulttuurin yhteisöstä tuleva paine siitä mitä kuuluu olla ja miltä kuluu esimerkiksi näyttää vi aiheuttaa ahdistusta, jos ihminen ei ole esimerkiksi valmis olemaan suomalaisesta normista poikkeavan näköinen. Saamelaisuudessa stressiä aiheuttaa ajatus siitä, että meidän pitäisi aktiivisesti ajaa saamelaisten jo valmiiksi poljettuja oikeuksia, vaikka oma jakaminen tai kiinnostus asiaa kohtaan olisi aivan nolla. Ollaksemme "oikeasti" saamelaisia meidän tulisi vaalia ja perään kuuluttaa omaa kulttuuriamme, tehdä sitä näkyvämmäksi ja puhua kieltä vaikka se tekisi meidän arjestamme hankalampaa. 

Halusin tarttua vähän tarkemmin myös vammaisiin vähemmistönä, sillä se on minulle uutta asiaa, toisin kuin esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.

 Vammaisella tarkoitetaan ihmistä, jolla on sellainen pitkäaikainen :

• ruumiillinen vamma                                      
• älyllinen vamma
• henkinen vamma                                            
• aisteihin liittyvä vamma

joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisen yhteiskunnassa ja omassa ympäristössä. 

Heillä on oikeus tasavertaiseen ja mahdollisimman itsenäiseen elämään, jonka määrittää YK:n vammaishenkilön oikeus. Kokonaisuudessa olisi tärkeää huomioida heidän koko perheensä, sillä esimerkiksi vammaisen lapsen vanhemmilla on riskinä jaksamisen ongelmat. 

Se miksi halusin tarttua aiheeseen, oli että omasta mielestäni en ole koskaan nähnyt maahanmuuttaja taustaista vammaista henkilöä. Ajatus on varmasti väärä, sillä kaikki vammat eivät näy päällepäin. Pakolaistaustaiset vammaiset ovat kuitenkin hyvin erilaisia toisistaan ja ovatkin monin kertaisesti haavoittuvassa asemassa. Mielenkiintoista oli, että pakolaistaustaisilla vammaisilla ei välttämättä ole mitään diagnoosia eikä heidän vammaansa ole tutkittu. Tämä on itselle ajatuksena niin itsestään selvyys täällä suomessa, joten oli jotenkin hankala tiedostaa ja hyväksyä se asia, ettei kaikkialla maailmassa tutkita jos lapsi ei kehitykään normaalisti. Heillä ja heidän läheisillä voi olla myös vaikeaa ymmärtää monimutkaista diagnoosia. 

Kotoutuminen painottuu vahvasti koulutukseen ja työelämään, miten toimitaan jos nämä eivät ole realistisia tavoitteita. Vammaisten lisäksi tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi ikäihmiset. Mitä kotouttamisessa painotetaan, jos ihminen ei ole työkykyinen? Tähän en löytänyt vastausta. 

Miten sitten voisimme edistää heidän asemaansa Suomessa? Aineistossa mainittiin tiedottamisen ja viestinnän esteettömyys ja mielestäni tähän on suomessa hyvin panostettu. Viittomakieli, kuva- ja tunnekortit, pistekirjoitus, älytekniikan hyödyntäminen  ovat esimerkiksi asioita, joita meillä on jokapäiväisessä käytössä vammaisten kanssa työskentelyssä. Verrattuna moneen Euroopan maahan meillä liikkumisen esteettömyyteen kiinnitetään hyvin huomiota, mutta olisi hyvä olla jokin paikka/sovellus, josta näkisi helposti kaikki paikat joihin on esteetön pääsy, ettei niiden selvittämiseen menisi turhaan paljon aikaa ja voimavaroja. Palvelujärjestelmän pirstaleisuus on haaste kaikille maahanmuuttajille, joten se on moninkertainen haaste vammaisille maahanmuuttajille. Suomessa on myös isoja alueellisia eroja palveluiden saatavuudessa. Itse haluaisin nostaa kasvatuksen merkitystä kaikkien vähemmistöjen aseman helpottamiseksi. Erilaisuuden sietäminen ja sen arvostaminen ovat asioita, joita voisimme korostaa kasvatuksessa. Sen avulla voimme muuttaa yleisiä asenteita ja näin myös osaltaan vähentää jopa rakenteellista syrjintää, sillä uudet syrjimättömämmät sukupolvet voivat vaikuttaa paljon rakenteisiin ajallaan. 

Lähde: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136193/7.8.PALOMA_KA%cc%88SIKIRJA_WEB.pdf?sequence=4&isAllowed=y