Alaikäisinä turvapaikanhakijoina ilman huoltajaa tulleet lapset ja nuoret
''Tavoitetila: Vastaanotto- ja kotoutumispalvelut tukevat alaikäisinä turvapaikanhakijoina ilman huoltajaa tulleiden lasten ja nuorten mielenterveyttä ja edistävät heidän kotoutumistaan.''
- PALOMA-käsikirja (s.375)
Olen yleensäkin kiinnostunut sosiaalialan hallinnollisesta puolesta ja tässäkin asiassa minua kiinnostaa eniten miten ilman huoltajia tulevien lasten ja nuorten palvelut järjestetään. Totta kai on tärkeää myös miettiä mitä erityispiirteitä tulee heidän kohdallaan ottaa huomioon, mutta kiinnostukseni suuntautuu luonnollisesti enemmän yhteiskuntatasolle.
"Tavoite: Vastaanotto- ja kotoutumispalvelut tukevat alaikäisinä turvapaikanhakijoina ilman huoltajaa tulleiden lasten ja nuorten mielenterveyttä ja edistävät heidän kotoutumistaan.''
- PALOMA-käsikirja (s. 357)
Ilman huoltajaa tulleet alaikäiset lapset ja nuoret turvapaikanhakijat majoitetaan turvapaikkaprosessin ajaksi ryhmäkoteihin, tukiasuntoloihin tai yksityismajoitukseen. Valinnassa on aina mietittävä lapsen etua ensisijaisesti ja mielestäni tärkeää olisi myös kuunnella lapsen toivetta omasta asumisjärjestelystään. Yksin tulleille alaikäisille tulee vastaanottolain (746/2011) mukaan määrätä edustaja, jonka tehtävänä on varmistaa, että lapsen etu tulee huomioiduksi kaikissa tilanteissa. En löytänyt mistään tietoa, siitä onko lapsella tai nuorella vaikutusmahdollisuutta omaan edustajaansa? Mieleeni tuli tilanne, jossa lapsi ja hänen edustajansa eivät oikein näe asioita samalta kannalta ja ovat kovin eri mieltä siitä mikä lapsen etu oikein on. Minusta olisi tärkeää, että päätökset lapsen tai nuoren elämästä tehtäisiin heidän kanssaan eikä heidän puolesta. Onko heillä mahdollisuus vaihtaa omaa edustajaansa, jos he kokevat ettei edustaja kohtele heitä hyvin tai omasta mielestään oman edun mukaisesti? Edustajalla on kuitenkin suhteellisen paljon valtaa lapsen elämään, joten olisi tärkeää, että lapsen ja edustajan kommunikaatio toimii ja on tasavertaista.
Ilman huoltajaa tulleilla 0-17-vuotiailla turvapaikanhakijoilla on yhtäläiset oikeuden terveyspalveluihin, kuin maassa vakituisesti asuvilla. Lapset ja nuoret ovat Suomessa siis mielestäni laskettu prioriteetiksi ja heihin ollaan haluttu panostaa.
Mielenterveyttä kuormittavat tekijät:
Ilman vanhempaa turvapaikanhakijana maahan tulevat lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja heillä on paljon psyykkistä hyvinvointia kuormittavia tekijöitä. He ovat voineet traumatisoitua jo kotimaassaan tai mahdollisesti pitkällä pakomatkallaan. On kuitenkin hyvä huomioida, ettei jokainen pakolaisnuori tai -lapsi traumatisoidu kamalista kokemuksista huolimatta. Trauman syntyminen on moniulotteinen prosessi, johon vaikuttaa ihmisen koko siihen astisen elämänkaaren tapahtumat ja myös ihan persoonallisuus.
Psyykkistä kuormitusta aiheuttaa kokemukset väkivallasta, mutta myös jo väkivallan todistaminen. Monesti ihmiset ajattelevat, että lapsi on ollut niin pieni, ettei ole tajunnut tapahtumia ja on siksi niiltä suojassa. Jopa vauvat reagoivat väkivaltaan ja pelkästään jatkuva pelon tunteminenkin vaikuttaa heikentävästi lapsen kehitykseen. Itselle tämä on realisoitunut turvakodin harjoittelussa. Olen nähnyt miten lapset alkavat oireilemaan vasta turvallisessa ympäristössä väkivallan jälkeen. Heistä saattaa aivan yhtäkkiä tulla todella väkivaltaisia ja arvaamattomia, vaikka aiemmin he ovat olleet todella herttaisia ja huomioon ottavia. Olen nähnyt kun vauva menee nostaessa ihan kalpeaksi ja jäykäksi, ilman mitään näkyvää syytä. Hetket on pysäyttäneet ja saaneet miettimään mitä kaikkea nämä lapset ovat joutuneet kokemaan, jotta heidän täytyy käyttäytyä noin. Lapsiin kohdistuva väkivalta on itselle aika hankala aihe ja ainoa syy miksi tarvitsin työnohjausta harjoittelun aikana. Sitä onneksi minulle järjestettiin ja sain purkaa kaikki turhaltakin tuntuvat mietteet joita sitten käytiin yhdessä työtiimissä läpi. Ajatus siitä, että joku haluaisi käyttää lasta satuttamisen välineenä tai satuttaa lasta, ei vain mene mitenkään minun ajatusmaailmaani.
Samoin kuin aikuisillakin, psyykkistä kuormitusta lisää turvapaikkaprosessin pitkittyminen ja kotouttamisvaiheen aikaiset kokemukset. Nuoria ja lapsia voidaan joutua siirtämään alaikäisyksiköstä toiseen, koska yksiköitä lakkautetaan ja perustetaan aina tarpeen mukaan. Ilman huoltajaa saapuvia lapsia ja nuoria on hyvin vaihtelevia määriä vuosittain. He asuvat kaukana sukulaisistaan, jotka saattavat lisäksi vastuuttaa lasta esimerkiksi pyytämällä häntä lähettämään rahaa kotimaassa olevalle sairaalle sukulaiselle hänen elämisen mahdollistamiseksi. Lapsella tai nuorella voi olla kadoksissa lähiomainen tai hän on voinut juuri menettää jonkun itselleen tärkeän ihmisen. Lisäksi suomalaisten ystävien puute voi vaikeuttaa yhteiskuntaan sopeutumista.
Jälkihuollon merkitys
Erityisen tuen tarve harvoin loppuu vaikka nuori täyttäisi 18 vuotta ja hänestä tulee täysi-ikäinen. Jälkihuollon ytimenä pidetään ajatusta siitä, että nuorella on oltava mahdollisuus luoda luottamuksellinen suhde johonkin aikuiseen, joka kuuntelee ja keskustelee hänen kanssaan. Minusta tämä on aika riittämätöntä. Tiedetään, että nuorten tuen tarve ei katoa mihinkään, joten mielestäni olisi tärkeää täysi-ikäistymisen kynnyksellä käydä läpi nuoren kanssa millaista tukea hän vielä tulevaisuudessa tarvitsisi. Nuori ei saisi jäädä palveluiden välikäteen, eikä nuorelta voi olettaa, että hän osaisi itse ottaa kaikesta selvää. Aikuistumisen roolissa on niin paljon kaikkea muutakin huomioitavaa ja opeteltavaa.
Jälkihuollon tulee perustua alkukartoitukseen, säännöllisesti päivitettävään jälkihuoltosuunnitelmaan sekä nuoren omien vahvuuksien kartoittamiseen. Valtio korvaa jälkihuollon kustannuksen siihen saakka kun asiakas täyttää 21-vuotta. Kunta tekee ELY-keskukselle erityiskustannuskorvaushakemuksen, joiden perusteella kulut korvataan. Näin esimerkiksi nuoren aikuisen toimeentulotukilisät harrastustoiminnan mahdollistamiseksi saadaan rahoitettua, ilman että kunta on vastuussa kustannuksista. Jälkihuollon voi järjestää joko kunnan palveluna tai sitten usein kolmannen sektorin toteuttamana ostopalveluna.
Mitä me voimme tehdä auttaaksemme heitä ammattilaisina?
Johtajien ja päättäjien vastuulle jää valvoa että kaikkien turvapaikanhakijalasten oikeus
samoihin terveyspalveluihin kuin vakituisesti maassa asuvilla alaikäisillä
sekä oikeus koulunkäyntiin ja opiskeluun toteutuu. Meidän ammattilaisina tulee olla tietoisia asiakasryhmän riski- ja kuormitustekijöistä ja kouluttaa ammattihenkilöitä niistä tarvittaessa. Meidän on ammattilaisina tärkeää perehtyä ilman huoltajaa tulleita koskevaan lainsäädäntöön sekä traumatisoituneen lapsen kohtaamisen ohjemateriaaliin. Kotouttaminen.fi sivustolla on saatavilla käsikirja ilman huoltajaa olevan alaikäisen edustamiseen kotouttamisvaiheessa. Kaikki tieto on kyllä saatavilla, sitä pitää vain osata hyödyntää. Ylipäätään lapsierityinen työ on ihan oma toimialansa, jossa toiset ovat vahvempia kuin toiset. Työyhteisöissä olisi hyvä puhua siitä, keille lapsityö sopii ja ketkä sitä haluavat erityisesti tehdä. PALOMA-käsikirjassa mainittiin myös se että hyvissä ajoin valmistaudutaan yhdessä nuoren kanssa kielteisen päätöksen saamiseen ja käännytystilanteisiin. Vaikka tilanne on tietenkin silloin hankala ja valitettava on se myös totuus, joka on kohdattava. Nuoren kanssa on hyvä käydä läpi kielteisen päätöksen aiheuttamia tunteita, mutta lisäksi myös ihan käytännön asioita. Eri tahoilta on hyvä pyyttää lausuntoja ja todistuksia, joista voisi katsoa olevan hyötyä jatkossa (terveydentilaan liittyvät, opintosuoritukset, uudet opitut kielet, työkokemukset). Nuoren kanssa työskentelevän ammattilaisen olisi myös hyvä yrittää selvittää mahdollisimman tarkasti, millaista esimerkiksi mielenterveystukea kohdemaasta ja -paikkakunnalta löytyy. Tähän tahoon olisi myös hyvä olla etukäteen yhteydessä. Lapselle ja nuorelle tulisi myös antaa mahdollisimman tarkat ohjeet (osoite, jos mahdollista) paikan löytämiseksi ja avun saamiseksi.
Me voimme tarjota lapsille ja nuorille korjaavia kokemuksia huonoista kokemuksista ja näin auttaa heitä eteenpäin yksilöllisellä polullaan. Lisäksi lähtökohtana kaikelle asiakasryhmään kuuluvalle työlle tulisi olla että lapsi on kuitenkin aina ensisijaisesti lapsi. Oli hänellä minkälainen tausta tai minkälaisia erityispiirteitä tahansa. Me voimme tarjota lapsille ja nuorille tukea arkeen, jossa lapsen tarpeet tulee nähdyksi ja kuulluksi. Me voimme normalisoida heidän kokemiaan reaktioita väkivallasta. Meillä on mahdollisuus ja joskus myös vastuu luoda toivoa asiakkaan elämään. Kaiken pohjana on tietysti ihmisen kohtaaminen ihmisenä ja luottamuksellisen suhteen luominen asiakkaaseen, joita ilman aitoa vuorovaikutuksellista dialogia on hyvin vaikea synnyttää.
Kommentit
Lähetä kommentti