Kidutuksen, ihmiskaupan ja väkivallan uhrit
Kidutuksen uhrit
Olin todella yllättynyt, että kidutus on niin yleistä. Sitä tapahtuu yli puolessa maailman valtioista, vaikka se on kiellettyä ihmisoikeuksien perusteella. Joka neljännellä pakolaisella onkin kidutus kokemuksia. Kidutuksen pyrkimyksenä tai tavoitteena on tuottaa ihmiselle tietoisesti mahdollisimman paljon henkistä ja fyysistä kipua ja kärsimystä. Siinä pyritään saamaan uhri äärimmäiseen avuttomuuteen ja ahdistuneisuuden tilaan ja lopulta tuhota uhrin persoonallisuuden eheyttä.
Rehellisesti sanottuna aihe on tuottanut itselle aika paljon ongelmia. Olen joutunut lukemaan asiasta pätkissä, koska aihe menee jotenkin kaikista omista suojamuureista läpi ja ajatus siitä, että ihmiset aidosti joutuvat kokemaan jotain sellaista tuntuu todella pahalta. Olen vahvasti tiedostanut sen, että itse en ehkä pystyisi tekemään kidutuksen ja ihmiskaupanuhrien kuntoutustyötä. Koen, että aihe on todella tärkeä, joten olen panostanut asioiden sisäistämiseen, mutta missään niemessä helppo prosessi tämä ei ole ollut ja selkeästi eniten aikaa tähän on mennyt, sillä huomaan että on pidettävä taukoja. Olen turvakodilla tällä hetkellä harjoittelussa, joka on omalla tavallaan henkisesti kuormittavaa ja väkivalta ollut osana omaa arkea sen kautta nyt 8 viikkoa. Aihe sen kautta jopa tuttu, mutta jatkuva traumaattisten asioiden käsittely aiheuttanut painajaisia ja väsymystä. Tällainen on ollut hyvä tiedostaa ja antaa hyvää suuntaa omalle ura polulleni.
Kidutuksen uhrin kohtaamisessa koin useamman oivalluksen. Ensimmäinen oli, että vaikka moni kidutuksen uhri pelkää ja häpeää kertoa kidutustaustastaan, he ovat poikkeuksetta helpottuneita, jos kidutuskokemus voidaan ottaa puheeksi. Meillä ammattilaisilla on siis suuri etuoikeus ja vastuu uskaltaa ottaa asia puheeksi ja suoraan kysyä aiheesta. Itse ainakin koen, että sellaista asiaa olisi omien tunteiden vuoksi vaikea ottaa puheeksi, mutta siihen saisi varmasti työyhteisöstä tukea, jos tällainen tilanne tulisi vastaan. En ollut ollenkaan osannut ajatella käytännön asioita vastaanotolla, kuten että lääkärin valkoinen takki tai sairaala ympäristö voi laukaista uhrille vahvasti mieleen muiston kidutustilanteesta. Heitä ei saisi turhaan odotuttaa, sillä sekin voi muistuttaa kidutustilanteesta. Uhrin haastattelu tulisi tehdä rauhallisesti, kiireettömyyttä painottaen ja potilasta herkästi kuunnellen, jottei se muistuta kuulustelu tilannetta. Aineistossa oli todella hyvin annettu tällaisia ihan käytännön ohjeita, miten kidutuksen uhri kohdataan kunnioittavasti ja miten häntä voidaan auttaa.
Uutta oli myös Istanbul- käsikirja ja sen mukainen Istanbul protokolla, joka mukaan esimerkiksi turvapaikkahakemuksen liitteenä oleva lääkärinlausunto tulisi tehdä. Hienoa on, että tällainen käsikirja on olemassa ja ammattilaisille on selkeät ohjeet ja toimintatavat näin sensitiivisen asian hoitamiseksi.
Ihmiskaupan uhrit
Yleensä ihmiskaupassa tavoitteena ihmisen taloudellinen hyväksikäyttö. Ihmiskaupan muotoja ovat erimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö, työperäinen hyväksikäyttö, ihmiselinkauppa ja pakotettu rikollisuus ja kerjääminen. Ihmiskauppias kontrolloi ja alistaa uhriaan käyttämällä hyväksi hänen heikkouksiaan, riippuvuutta tai turvatonta asemaa.
Tulevaisuuden varalle on hyvä muistaa, että pelkkä epäilys ihmiskaupasta riittää uhrien palveluiden tarjoamiseksi ihmiselle. Uhrit mieltävätkin harvoin itsensä uhreiksi, joten he eivät ole tietoisia oikeuksistaan eivätkä osaa hyödyntää yhteiskunnan tarjoamia palveluita.
Kuvissa harjoittelupaikasta saamani materiaali ihmiskaupan uhrien tunnistamisesta. Suomessa viranomaiset ovat vastuussa auttamistoimien koordinoinnista ja järjestämisestä. Joutsenon vastaanottokeskus on erikoistunut ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen ja auttamiseen. Uhreilla on oikeus saada mielenterveysapua ja suojelua, mutta kaikilla ei ole yhtäläiset mahdollisuudet saada apua. Turvapaikan hakijoilla palvelut on helpommin saatavilla, kuin oleskelupaikan saaneilla, sillä vastaanotto keskukset ovat paremmin tietoisia ihmiskaupan aiheuttamista ongelmista kuin esimerkiksi kunnat. Kunnilla ei välttämättä ole tarjota oikeanlaista ja tietotaitoista mielenterveyspalvelua ihmiskaupan uhrille, lisäksi terapeutteja jotka ovat valmiita työskentelemään tulkki avusteisesti on vain vähän. Kuntien mahdollisuuksia auttaa ihmiskaupan uhreja vaikeuttaa, myös hankala ja tuntematon järjestelmä, jonka kautta he voivat saada korvauksia ihmiskaupan uhrien palveluiden järjestämisestä.
Lähisuhdeväkivalta
Kommentit
Lähetä kommentti