Mielenterveyden voimavara ja riskitekijöistä
Kysy ennen kuin oletat!
Yleistä
Uskonnollisuus
Uskonto on monille ihmisille voimavara, oli heillä maahanmuuttaja tausta tai ei. Uskonto voi tuoda lohtua ja toivoa hankalassa elämäntilanteessa ja vaikeiden asioiden kohtaamisessa. Lohtua voi saada uskonnon kautta myös ennalta määritetyn kohtalon kautta. Ajatus siitä, ettei elämä ole omissa käsissä voi tuoda elämään armollisuutta ja auttaa hyväksymään tapahtuneet asiat osaksi omaa elämäntarinaa ja näin auttaa siirtymään eteenpäin. Uskonnon rituaalien ja rukousten päivittäinen harjoittaminen voi tuoda ihmisen arkeen ennalta arvattavuutta ja säännöllisyyttä jotka johtavat pysyvyyden tunteeseen. Mielestäni on hyvä myös mainita se, että oman uskonnon harjoitus on jokaisen ihmisen ihmisoikeus. Kenelläkään ei ole oikeutta riistää toisen uskontoa tai määrittää mikä on "se oikea" uskonto.
Uskonnollisuudessa on varsinkin kotoutumisen kannalta myös riskejä, jotka on hyvä tiedostaa. Jos ihminen kokee, että vastaanottomaan media uutisoi hänen uskonnostaan epäreilusti, lisää se kuulumattomuuden tunnetta. Uskonto voi lisätä me-he vastakkaisajattelua, varsinkin jos kantaväestön tavat eroavat paljon uskonnossa olevista keskeisistä säännöistä ja tavoista. Jos vastaanottomaassa harjoitettava uskonto suuntautuu jatkuvasti konservatiivisemmaksi, on uskonnon harjoittamisella riski radikalisoitua.
Palvelujärjestelmän suun nan ja asenteen on oltava uskonnon suhteen neutraali. Kysy aina ennen kuin oletat vaikka ihmisen kuuluvan johonkin tiettyyn uskontoon. Ajatus pätee mielestäni kaikkeen muuhunkin työhön sosiaalialalla. Emme voi yleistää, että vaikka tietyn ikäiset, maalaiset, sukupuoliset käyttäytyisivät jollain tietyllä tavalla. Uskonnoista on myös hyvä huomioida, että uskonkojen sisällä on myös eri tapoja harjoittaa uskontoaan. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että jokaisessa uskonnossa on ääripäiden harjoittajia, on tapauskovaisia ja radikalisoituneita. Ihmisestä ei voi ulkoapäin nähdä kuuluuko hän johonkin tällaiseen uskonnolliseen ääripäähän.
Yhteisöllisyys
Yhteisöissä on voimaa, lause on sekä positiivinen että negatiivinen. Maahanmuuttajat ovat monesti Suomea paljon yhteisöllisimmistä maista. Se tulisikin ottaa huomioon paremmin heidän kotoutus työssään. Tällaisista maista tulevat usein tukeutuvat ja kysyvät neuvoa mieluummin toisiltaan, kuin viranomaisilta. Tässä kuitenkin riskinä se, että saatu tieto voi olla vanhentunutta tai jopa väärää. Ihmisten ongelmat vaikuttavat yhteisöllisissä kulttuureissa paljon enemmän läheisiin kuin yksilökeskeisissä kulttuureissa.
Tällaisissa kulttuureissa perhekäsitys on myös monesti laajempi. Suomessa lähiomaisiin lukeutuu oikeastaan vain puoliso ja oma perhe, mutta yhteisöllisissä kulttuureissa lähiomaisiin voi hyvinkin kuulua koko suku ja jopa puolisonkin suku. Maahanmuuttaja voi kokea syyllisyyttä siitä, että on jättänyt sukuaan (jotka laskee lähiomaisiksi) taakseen kotimaahansa. Vanhempia ihmisiä arvostetaan paljon ja voidaan kokea vaikeaksi kieltäytyä, jos vanhempi ihminen pyytää jotakin. Joskus lapset joutuvat tulkkaamaan aikuisten asioita, koska kokevat ettei voi siitä myöskään kieltäytyä. Lapset saattavat silloin altistua iälleen sopimattomaan sisältöön ja vastuuseen asioista, jotka ovat paljon heidän kehitystasoaan vaativampia.
Mielestäni on tärkeää huomioida, että maahanmuutto tilanteessa ihmisen yhteisöllisyys yleensä vähenee, koska tärkeät sosiaaliset suhteet jää kotimaahan. Yksinäisyyden ehkäisyyn olisi kiinnitettävä huomiota, jotta syrjäytymisen riksi pienenee. Esimerkiksi yksin asuminen voi olla kuormittavaa ja hankalaa ihmiselle, joka on koko elämänsä jakanut arkensa useiden ihmisten kanssa samassa taloudessa.
Omaan terveyteen suhtautuminen
Yksilölliset tekijät:
- Konkreettinen terveydentila
- Ymmärrys terveyteen vaikuttavista tekijöistä
- Meillä on vastuu kertoa maahan tuleville ihmisille esimerkiksi unen, ravinnon ja säännöllisen liikunnan vaikutuksista terveyteen, sillä niillä on jopa ihan kansanterveydellisiä vaikutuksia. Samalla opastamalla ja antamalla tietoa luomme ihmisille mahdollisuuksia vaikuttaa omaan terveyteensä. Mietin, että tämähän on ihan itsestään selvä asia, mutta hetken pohdittuani tajusin että tällainen tieto ei ole saatavilla kaikkialla maailmassa. Länsimaisessa hyvinvointivaltiossa saamme lapsesta asti paljon tietoa ravinnosta ja esimerkiksi unen tarpeesta eri ikävaiheissa, mutta maailmalla tällainen on kuitenkin suhteellisen harvinaista.
- Uskomukset terveyteen liittyen
- On tärkeää kysyä asiakkaalta (esimerkiksi terveydenhuollossa), että mistä hän luulee että oireet johtuvat ja miten hän on kotimaassa toiminut vastaavassa tilanteessa. Kaikissa maissa ei uskota länsimaiseen lääketieteeseen ja pieniä vaivoja hoidetaan mieluummin muiden keinojen avulla. Näillä voi olla iso merkitys ihmiselle ja mielestäni emme saisi vähätellä niiden voimaa, vaikka niitä ei voisi lääketieteellisesti todistaa. Jokainen ihminen kuitenkin kokee esimerkiksi kivun eritavalla ja kivun kokemukseen vaikuttaa paljon myös ihmisen psyyke. Jos asiakas on aiemmin kokenut helpotusta kipuun joillain muilla kuin lääkinnällisillä tavoilla, voi asiakasta kannustaa jatkamaan niitä jos niissä ei selkeää terveydellistä riskiä ole havaittavissa.
Ulkoiset tekijät:
- Palvelujärjestelmän rakenne
- Jopa kantasuomalaiset kokevat ajoittain palvelujärjestelmämme monimutkaiseksi ja pirstaleiseksi. Maahanmuuttaja taustaisilla terveysasemien rooli korostuu, sillä he tietävät sen olemassa olosta ja että sieltä saa apua. Mielestäni olisi tärkeää panostaa maahanmuuttajien neuvontapalveluihin, jotta heillä olisi samanlaiset mahdollisuudet erilaisiin palveluihin kuin kantasuomalaisilla. Tähän tarvittaisiin varmasti ammattilaisten koulutusta, jotta palvelua osattaisiin antaa kulttuurisensitiivisesti ja tarpeeksi tehokkaasti.
- Kielitaito
- Kieli on iso osa jokapäiväistä vuorovaikutusta ihmisten välillä. Se on iso osa arjesta selviytymistä ja arkikielen hallinta parantaakin pystyvyyden tunnetta ja lisää kokemusta toimijuudesta. Onhan se ymmärrettävää, että jos jokaisessa arkisessakin asiassa on nojauduttava jonkin toisen apuun, on vaikeaa kuvitella pärjäävänsä koskaan yksin yhteiskunnassa. Kielin oppiminen onkin mielestäni yksi tärkeimpiä kotouttamisen osa-alueita. Siinä pitäisi kuitenkin pystyä huomiomaan ihmisten yksilölliset tarpeet ja hyvinkin erilaiset lähtötasot ja elämäntilanteet. Suomessa on tutkittu paljon oppimisen psykologiaa ja sitä voitaisiin varmasti hyödyntää paremmin myös tässä asiassa.
- Osallisuus
Kommentit
Lähetä kommentti