Myötätuntouupumus ja työnohjauksen merkitys
Oireet:
- Nukkumisen tai nukahtamisen vaikeudet
- Lisääntynyt ahdistuneisuus ja ärtymys
- Erilaisia kipuja ja särkyjä
- Keskittymiskyvyttömyyttä
- Mieleen väkisin tunkeutuvia ahdistavia ajatuksia
" Normaaleja reaktioita, epänormaaleihin tilanteisiin.''
Se koskee kaikkia jotka auttavat työssään järkyttäviä julmuuksia kokeneita ja akuutisti vaikeissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Myötätuntouupumus syntyy kun asiakkaiden vaikeat kokemukset kuormittavat työntekijää. Siinä asiakkaiden kertomukset tai vaikeat tilanteet jäävät työntekijän ajatuksiin ja aiheuttavat huolta. Työntekijät voivat kokea moraalista stressiä, koska samanaikaisesti he pyrkivät samaistumaan asiakkaan kertomukseen ja puolustamaan asiakkaan mielestä epäoikeuden mukaista palvelujärjestelmää. Ammattilaiset käyttävät työvälineinään empatiaa ja samaistumista, joiden avulla he voivat asettua asiakkaan asemaan ja näin ymmärtää hänen tilannettaan paremmin. Samanaikaisesti he kuitenkin altistavat itsensä emotionaalisesti esimerkiksi kuormitukselle.
Emotionaalinen kuormitus ei kuitenkaan automaattisesti aiheuta uupumusta. Uupumuksen syntyyn vaikuttaa esimerkiksi ihmisen stressinsietokyky, koettu kuormitus muussa elämässä, kuormituksen voimakkuus ja pituus ja se jos ei terveellä tavalla pääse purkamaan töissä kuormittaviksi kokemia asioita. Uupumusta voi välttää joko lisäämällä omaa stressisietokykyä tai tehokkaalla palautumisella. Palautumisen olisi myös tärkeää tapahtua jatkuvasti arjen lomassa, ollakseen tehokasta. Viikon lomalla on mahdotonta palautua vuoden kestäneestä jatkuvasta kuormituksesta. Arjessa kannattaa lisätä itselle mielekkäitä asioita, pitää huolta omista elämäntavoista ja huoltaa omia sosiaalisia suhteita.
Mielestäni työpaikan työilmapiirillä on myös iso vaikutus myötätuntouupumuksen synnyssä. Jos työilmapiiri on hyvä ja avoin voi asiakastilanteista keskustella vapaasti muun työn lomassa ilman sen suurempaa työnohjausta. Silloin helpotuksen kuormittavaan tilanteeseen saa heti tapahtuneen jälkeen, eikä asia kerkeä paisua mielessä ollenkaan. Näin myöskään kuormitusta ei ehdi syntyä. Hyvä työilmapiiri sallii inhimillisiä virheitä ja siellä on helppo kysyä neuvoja ja konsultoida työkavereita itseä askarruttavissa asiakastilanteissa. Kun työtä tehdään tiiminä myös työn taakkaa jaetaan yhdessä.
Työnohjaus
Työaikana tapahtuvaa työohjaajan ja työohjattavan/-ohjattavien välistä säännöllisistä tapaamisista koostuva prosessi, jonka tavoitteena on tukea ammattilaista työtehtävässään lisäksi antaen työkaluja ja uusia näkökulmia työskentelyyn. Tiedetään, että ihmisten kanssa tehtävässä työssä herää sellaisia reaktioita, ajatuksia ja tunteita, joiden jatkotyöstämisestä on hyötyä. Työnohjauksessa yleensä käsitellään asiakas tapauksia, etukäteen sovittuja
teemoja, työntekijän työminää, jaksamista, työntekijän tapaa hoitaa perustehtäväänsä ja työyhteisön kehittämisen näkökulmia. Se on keino myötätuntouupumuksen ehkäisemiseksi. Monissa paikoissa on viikkotiimit ja raporttiajat, jolloin työntekijät kerääntyvät yhteen välittämään tietoa seuraavalle vuorolle.
Nämä on täydellisiä aikoja työnohjaukselle ja ilmapiirin sen salliessa voi nostaa itselle hankalia asiakastilanteita yhteiseen pohdintaan. Työilmapiiriä pitäisi myös tietoisesti miettiä ja pohtia keinoja myös jo hyvän työilmapiirin parantamiseksi. Työntekijät voivat ihanteellisessa tilanteessa kannatella toisiaan, mutta heillä on myös mahdollisuus painaa toisiaan maahan ilmapiirin ollessa tulehtunut.
Voisin kuvitella, että tuloskeskeisessä nyky-yhteiskunnassa tällaiselle on aika vähän tilaa. Nykyään onneksi yhä paremmin tiedetään kuormituksen vaikutuksista ihmisen työtehokkuuteen ja uusien asioiden ideointiin. "Tyhjästä kupista ei voi kaataa" - ajatusmalli pätee hyvin auttamistyöhön. Jos olemme itse kuormittuneita, meidän on vaikeampi päästää ihmisiä meidän lähellemme ja nähdä mahdollisuuksia ympärillämme. Yksilökeskeisen ja kokonaisvaltaisen tilanne arvioinnin teko heikkenee ja voidaan sortua tekemään oletuksia ja oikomisia oman kuorman helpottamiseksi. Olisikin ensi arvoisen tärkeää, että työpaikoilla olisi sellainen kulttuuri, ettei uupumisesta rankaistaisi. Siihen puututtaisiin ajoissa, sillä ihminen ei aina itse heti huomaa omaa kuormittuneisuuttansa. Työtä voitaisiin hetkellisesti keventää tai ainakin varmistaa se, että kuormittuneella ihmisellä olisi työ mihin palata, jos sairasloma on tarpeen. Pelko omat työn menettämisestä ja tulojen epävarmuudesta/pienenemisestä voi saada ihmiset tekemään enemmän kuin heidän voimavaransa sallivat, josta sitten loppujen lopuksi kärsii sekä työnantaja että työntekijä.
Kommentit
Lähetä kommentti