Pakolaisuus, mielenterveys ja kotoutuminen
"Mielenterveys on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy näkemään omat kykynsä ja selviytymään elämään kuuluvissa haasteissa sekä työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisön toimintaan"
-WHO 2013
Ymmärtääkseni kokonaisuuden paremmin minun oli palattava kulttuurinen moninaisuus moduulin muistiinpanoihin, jossa maahanmuutto politiikan termistö on selitetty auki. Turvapaikanhakijalla tarkoitetaan henkilöä joka omatoimisesti hakee suojelua ja oleskeluoikeutta vieraasta valtiosta. Pakolaisella taas on jo oleskelulupa joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Pakolaisiin lasketaan myös kiintiö pakolaiset, jotka ovat UNHCR:n pakolaiseksi katsomia henkilöitä virallisilta pakolaisleireiltä. Kotimaasta voi joutua pakenemaan esimerkiksi kansainvälisen konfliktin, sodan tai sisällissodan, vainon tai tapahtuneen luonnonkatastrofin vuoksi. Myös poliittinen toiminta tai seksuaalinen suuntautuminen voi olla syitä vainotuksi tulemiselle. Olen tällä hetkellä harjoittelussa Hämeenkadun turvakodilla ja siellä asiakas haki turvapaikkaa Suomesta uskontoon perustuvan vainon vuoksi. Heidän päälleen oli kotimaassa heitetty happoa, heidät oli yritetty kidnapata ja pahoinpidellä kadulla kirkkaassa päivänvalossa. Uskonnollinen vaino on minun käsittääkseni aika yleinen syy hakea turvapaikkaa. He ovat kuvanneet turvapaikanhaku prosessia minulle stressaavaksi ja tiedottomuus tulevaisuudesta tekee olosta ylipäänsä hankalan ja vie voimavaroja.
Turvapaikanhakuprosessi kestää muutamasta kuukaudesta useisiin vuosiin. Aineistoa lukiessani huomasin saman ilmiön, mitä asiakkaat olivat juuri minulle samana päivänä kuvanneet. Haku prosessi on aina turvapaikanhakijalle stressaava ja elämää varjostaa epävarmuus tulevasta sekä pelko mahdollisesti kielteisestä päätöksestä. Päätöksen saamisen pitkittyminen altistaa turvapaikanhakijaa henkiselle kuormitukselle. Vastaanottokeskuksessa ei välttämättä ole kovinkaan paljoa mieleistä tekemistä ja siellä pitkään asuminen altistaa myös laitostumiselle. Lisäksi aiemman elämän arkirutiinien puuttuminen aiheuttaa turvapaikanhakijoissa passiivisuutta. Pitkän odotusajan on todettu myös vähentävän elämänhallinnan tunnetta. Mielenterveyttä kuormittaa turvapaikanhaku vaiheessa myös huoli kotimaahan jääneistä tai kadonneista sukulaisista. Koska tulotilanteessa turvapaikanhakijalla ei ole vielä kunnollisia tukiverkkoja, huoli läheisitä usein korostuu. Monesti he kokevat myös läheisten taakse jättämisestä syyllisyyttä. Mielenterveyttä kuormittaa kuitenkin hyvin samanlaiset asiat kuten kantaväestölläkin kuten heikko sosioekonominen asema, syrjäytyneisyys, rasismi, heikko toimeentulo, uskonnon harjoittamisen vaikeus ja työttömyys. Mielenterveyttä suojaavia ja korjaavia tekijöitä erityisesti turvapaikanhaku prosessin aikana ovat psykososiaalinen tuki ja merkityksellisyyden löytäminen vertaistukea antaessa ja saadessa. Kokemus siitä ettei elämä mene hukkaan ja ihminen löytää merkityksensä yhteiskunnassa. Sopivalla tavalla asetetut tavoitteet ja vaatimukset luovat onnistumisen tunteita, jotka vahvistavat taas itsetuntoa. Näiden lisäksi selviäminen arkisista askareista, kuten koulutehtävistä, vähentää turvapaikanhakijan stressiä ja lisää hänen pystyvyyden tunnetta.
Kotoutumisvaihe jaettiin aineistossa kolmeen erilliseen vaiheeseen. Kun asiakas saapuu tulomaahan, kaikki hänen ulkoiset olosuhteensa (koti, työ, ystävät..) muuttuu. Kohtaamisen vaiheessa ihminen alkaa havainnoimaan uuden maan olosuhteita ja vertaa niitä kotimaansa olosuhteisiin. Taakse katsomisen vaiheessa asiakas kykenee yhdistämään kummankin kulttuurin piirteet itselleen sopivalla tavalla arkeensa. Jaottelu on mielestäni aika looginen. Kotoutuminen vaatii myös sopeutumista vastaanottomaalta, sillä kahta kulttuuria ei pakolainen/maahanmuuttaja pysty yksin yhdistämään. Vastaanottomaan yhteisöjen tulisi olla kiinnostuneita ja hyväksyä uusi tulokas mukaan arkeensa, jotta kahden kulttuurin osittainen sulautuminen olisi mahdollista. Kotoutumisen aikana mielenterveyttä vahvistaa perustapeiden tyydyttämisestä huolehtiminen, vastaanottomaan kielen oppiminen, hyvät sosiaaliset verkostot sekä koulunkäynti, opiskelu tai työpaikan löytäminen. Yksilön resilienssillä on myös iso vaikutus siihen, miten paljon vastoinkäymisiä ihminen elämässään sietää. Mielenterveyttä kuormittavat taas sitten kokemukset syrjinnästä, taloudelliset ongelmat, sosiaalinen eristyneisyys sekä edellä mainittavien vahvistavien tekijöiden puuttuminen. Mielestäni kuormittavien asioiden listaus ei poikkea ihan kantasuomalaisen mielenterveyttä kuormittavista asioista ja onkin tärkeää, ettei tässä opiskellessa ajaudu ajattelemaan esimerkiksi pakolaisia jonain muuna ja yhdistä heihin toiseuden käsitettä. Kyse on kuitenkin ihan tavallisista ihmisistä. Esimerkiksi pakolaisten mielenterveysongelmien yleisuus ei johdu itse pakolaisasemasta vaan samankaltaiset ongelmat kehittyy ihmisille joilla on samanlaiset lähtökohdat.
Pakolaisuus on aina psyykkistä hyvinvointia uhkaava tekijä.
Vaihtoehtoinahan on vähentää sitä mikä stressaa tai lisätä omaa kykyä sietää stressiä. Pakolaisilla voi olla vaikea vähentää olosuhteiden aiheuttamaa stressiä, koska heillä on niin vähän vaikutusvaltaa ympäristöönsä. Mielestäni tehokkaampaa olisi keskittyä lisäämään heidän kykyään sietää stressiä. Merkityksellisyyden löytäminen, yhteisöllisyyteen tukeutuminen ja omien rajojen tiedostaminen ovat hyviä konkreettisia esimerkkejä stressinsietokyvyn lisäämiskeinoista. Kaikissa näissä voidaan myös konkreettisesti tukea asiakasta ja näen, että niillä voisi olla positiivinen vaikutus pakolaisten alkuvaiheen arkeen.
Kommentit
Lähetä kommentti