Perus terveydenhuolto on kaikille
Auttaako kulttuurinen tieto lääkärin työssä? (Somalit)
Aiheeseen tutustuttuani, mielipiteeni on sama. Varmasti kulttuurinen tieto auttaa, muttei sen tarvitsisi olla asiakastyön keskiössä. Sitä paljon tärkeämpää on aito kohtaaminen ja hyvä vuorovaikutus asiakkaan kanssa. Kulttuurinen tieto voi auttaa ymmärtämään asiakkaan todellisuutta, mutta sama voidaan saavuttaa varaamalla tarpeeksi aikaa käynnille ja kysymällä häneltä asioita tarkentavia kysymyksiä. Olemalla aidosti kiinnostunut hänen mielipiteistä ja todellisuudesta, voimme myös luoda luottamusta, joka on kuitenkin pohja onnistuneelle käynnille. Kulttuurisensitiivisen työotteen merkitys korostuu maahanmuuttajien kanssa tehtävässä työssä, mutta on tärkeää myös ihan kantaväestön kanssa, sillä myös meillä on erilaisia kulttuurisia piirteitä ja taustoja.
Mölsän ja Tiilikaisen artikkelissa oli kuitenkin mielestäni hyviä asioita, joita ottaa huomioon sekä Somalien kohdalla, että muiden erilaisten kulttuuritaustaisten asiakkaiden kanssa. Erilaiset psyykkiset kuormitustekijät ja elämän tapahtumat kuten esimerkiksi työttömyys, huoli läheisistä, suurperheen hajoaminen pakolaistilanteessa, rasismin ja syrjinnän uhka arjessa sekä sotaan liittyvät muistot voivat aiheuttaa somaattista oireilua. Somaattisella oireilulla tarkoitetaan sitä kun ns. henkiset ja psyykkiset oireet tuntuvat ja oireilevat ihmisellä kehollisesti aiheuttaen esimerkiksi kipuja tai väsymystä. Tällainen somaattinen oireilu on universaalia ja sitä tapahtuu ihan kaikilla ihmisillä. Tunteet tuntuvat kehossa ja keho oireilee tunteiden vuoksi. Keho, mieli ja tunteet on vahvasti kytköksissä toisiinsa ja niitä pitäisi hoitaa kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttavat kaikkeen.
Uskonnolla on monissa maissa suuri vaikutus ihmisten terveyteen ja heidän käsitykseen omasta terveydestään. Artikkelissa käsiteltiin islamin uskontoa lääkärin vastaanotolla, mitä me voimme ottaa huomioon, tai mistä ainakin kysyä asiakkaalta lisätäksemme yhteistyötä vastaanotolla. Jos potilas on samaa mieltä lääkärin kanssa oireen hoidosta, sitoutuu hän hoitoon paljon paremmin, joten toipuminen on todennäköisempää. Maahanmuuttajataustaisilla uskonnolla on arjessa monesti suurempi merkitys kuin kantasuomalaisilla. Islamin uskonnon ruokasäännöt voivat pitää myös lääkkeissä, eli ei alkoholia, sikaa tai verta sisältäviä tuotteita. Joissain rokotuksissa esimerkiksi voi olla liivatetta. Ja haluan sanoa että ''jotkut ruokasäännöt voivat'' sillä sinä et voi ulkoapäin nähdä minkälaista uskonnon suuntausta ihminen noudattaa ja kuinka hartaasti. Taas meillä on vastuu ja mahdollisuus kysyä asiakkaalta itseltään. Myös ramadan voi vaikuttaa lääkkeiden ottamiseen, sillä silloin voi olla hankala ottaa säännöllistä suunkautta otettavaa lääkitystä. Onkin hyvä miettiä asiakkaan kanssa olisiko silloin mahdollista ottaa lääkettä jotenkin muuten, jotta asiakas pystyy toteuttamaan vapaasti omaa uskonnollista vakaamustaan. Lisäksi voi olla aiheellista kysyä asiakkaalta haluaako hän samaa sukupuolta olevan lääkärin, tällä voidaan myös helposti lisätä luottamusta. Tämä suositeltavaa varsinkin jos tutkimusta varten on riisuttava vaatteita, jotkut puheen aiheet voivat myös olla sellaisia mistä saa keskustella vain samaa sukupuolta edustavan kanssa.
Maahanmuuttaja yleislääkärin vastaanotolla
Potilaan ja lääkärin käsitys sairauksista ja oireiden merkityksestä voivat olla eriäviä. Lisäksi käsitys siitä, millaista hyvä hoito on voi olla hyvinkin erilainen. Lääkärin on tärkeää tiedostaa oma kulttuurinen taustansa ja tehdä työtänsä kulttuurisensitiivisellä työotteella, johon ajatus kuuluu. Työssä tulee myös huomioida erilaisuuden kunnioittaminen, jolla tarkoitetaan sitä että pystytään näkemään asiakkaan todellisuus eikä vain omaansa ja asioista voidaan keskustella ilman että oma arvopohja vaikuttaa kaikkeen ulosantiin. Suomessa potilas-lääkärisuhdetta hankaloittaa potilaiden ylisuuret odotukset palvelujärjestelmästä. Potilas voi odottaa, että lääkäri voi hetkellisellä lääkekuurilla parantaa hänen kroonisen sairautensa, joka ei tietenkään ole mahdollista. Potilaat voivat hakeutua lääkäreiden mielestä hoitoon liian matalalla kynnyksellä ja näin rasittaa palveluita ''turhilla'' käynneillä, joihin ei voida tarjota mitään ratkaisua tai hoitoa. Suomessa hoitavalla henkilökunnalla on myös kokemus siitä, että maahanmuuttajat sitoutuvat huonosti elämäntapamuutoksiin, joilla olisi iso vaikutus esimerkiksi kroonisten sairauksien hoitoon.
Suomessa pysyvästi asuvilla on käytössä täydet terveyspalvelut kun taas turvapaikanhakijoilla ja B-oleskeluluvan saaneilla on käytössä vain rajoitetut terveyspalvelut. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että heillä on oikeus välttämättömään sairaanhoitoon, johon harvoin esimerkiksi mielenterveyspalvelut kuuluu, vaikka heillä sille voisi tarvetta olla. Ja tarkoitukseni ei ole luoda ajatusmaailmaa siitä, että kaikille suomessa oleskeleville ihmisille tulisi tarjota täydet terveyspalvelut, ei. Siihen Suomella ei olisi varaa. Kuitenkin ajatus siitä, että ihminen nähtäisiin paremmin yksilönä ja rajanveto siitä mikä on välttämätöntä hoitoa ei olisi niin suoraviivainen tai valmiiksi määritelty. Minkä kukakin kokee välttämättömäksi? Jos ihminen kokee ahdistuksen vaikuttavan hänen jaksamiseen niin merkittävästi, ettei jaksa kotouttamiseen vaadittavan kielen opiskelua ollenkaan, muttei niin vakavaksi että aktiivisesti suunnittelisi itsemurhaa, voisiko se silti olla välttämätön tarve. Jos ihminen itse kokee, ettei pärjää ilman sitä apua, eikö se silloin ole välttämätön tarve? Kuka voi määrittää sen, mikä on kenellekin välttämätöntä?
Pidän tärkeänä myös maahanmuuttajien naiserityistä työtä. Monissa kulttuureissa naisen rooli ja asema perheessä eroaa suuresti länsimaisesta käsityksestä. Eroa ei voi määrittää lineaarisesti niin, että toinen olisi toista parempi. Puhutaan siitä miten kukin nainen oman roolinsa kokee ja käsittää, sen voi kertoa vain jokainen nainen itse. Lääketieteelliset riskitekijät naisten asemassa ovat erimerkiksi naisen neitsyyden tutkituttaminen lääkärillä ja silpomisen suunnittelu. Jos ajanvarauksessa kysytään mahdollisuutta tytön neitsyyden varmentamiseen tulisi ammattihenkilön hälytyskellot soida ja kerrottaessa ettei sellaista palvelua Suomen terveyden huollosta löydä, olisi hyvä psykoedukaation avulla kunnioittaen asiakkaan kulttuuritaustaa kertoa, että jokaisella ihmisellä on oikeus omaan vartaloonsa ja seksuaalisuuteensa. Ja jos ammattilaisella jää huoli siitä, että tyttö voisi olla vaarassa joutua esimerkiksi vasten tahtoaan avioliittoon, on tärkeää puuttua asiaan. Silpominen on toinen riskitekijä, jonka ehkäisyssä terveydenhuollolla on suuri rooli. Tärkeää on ottaa asia puheeksi jos vaikka tiedetään, että lapsen synnyttänyt äiti on silvottu. Silloin tiedetään, että silpomista tapahtuu hänen kulttuurissaan, ja on tärkeää kertoa, mitä kaikkea terveyshaittaa silpominen voi lapselle aiheuttaa. Tämä on kuitenkin tehtävä ehdottoman sensitiivisesti ja syyllistämättä vanhempia, sillä he toimimat omasta kulttuurisesta perspektiivistään käsin parhaalla katsomallaan tavalla. Jos tiedetään, että vanhemmilla on suunnitelmissa lähettää lapsi silvottavaksi vanhaan kotimaahan on aiheellista tehdä lastensuojeluilmoitus ja pyrkiä estämään tämän tapahtuminen.
Ozoran artikkelissa oli hyvin koottu kahteen palkkiin lääkärin vastaanotolla huomioon otettavat asiat.
Mielestäni Taulukossa on hyvä muistutus siitä, että ihmisten väliset erot ovat suurempia kuin kulttuurien väliset erot. Niin kuin jo tämän postauksen alussa mainitsin, tärkeintä on kohdata ihminen ihmisenä, yksilönä ja kokonaisuutena. Kulttuuri kyllä vaikuttaa kaikkeen siihen mitä me ollaan ja miten me ajatellaan, mutta aina on mietittävä onko tässä kohtaa edes aiheellista miettiä toisen kulttuuria. Jos nainen tulee terveyskeskukseen lonkkakivun vuoksi, onko aiheellista miettiä kulttuurisia tekijöitä tämän takana, vai hoidettaisiinko naista kuitenkin kuin ketä tahansa kenellä lonkkakipua. Totta kai kielelliset haasteet tulee ottaa aina huomioon, mutta muuten toiminnan tulisi olla mahdollisimman tasa-arvoista kaikille potilaille.
Kommentit
Lähetä kommentti