Syrjintä, yhdenvertaisuus, erilaisten työotteiden merkitys
''Jokainen ihminen on omanlaisensa ikkuna Suomeen, suomalaisuuteen ja suomalaiseen järjestelmään. Omalla toiminnallamme voimme joko kutsua tai torjua ihmisen meidän kulttuurin piiriin ''
Syrjintä, yhdenvertaisuus
 |
| https://thl.fi/fi/web/sote-uudistus/palvelujen-jarjestaminen/ yhdenvertaisuus |
Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjimisen näiden takia:
- Ikä - Terveydentila - Poliittinen toiminta
- Alkuperä - Uskonto - Kieli
- Mielipide - Vakaumus - Vammaisuus
- Perhesuhteet - Ammattiyhdistystoiminnan
- Seksuaalisen suuntautuminen
Anu Castaneda kertoo videolla viidestä tärkeästä työotteesta, jotka tulisi muistaa monikulttuurisuustyössä.
Mielestäni ennen työotteen avaamista on tärkeää puhua siitä, mitä mielenterveydellä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Psykoterapeutti Anu Castaneda määritti mielenterveyttä kolmen mielenterveyttä suojelevan ja lisäävän ulottuvuuden kautta. Jos ihminen kokee elämässään merkityksellisyyttä (oman olemassa olon merkityksellisyys, elämän merkityksellisyys), hänellä on hallinnan tunne elämästään ja itsestään ja hän kokee olevansa hyvä sellaisenaan kun hän on, voidaan Castanedan mukaan puhua mieleltään terveestä henkilöstä.
Mielenterveyttä edistävässä ja tukevassa työotteessa lähtökohtana on asiakkaan voimavarojen vahvistaminen ja tietysti mielenterveyden edistäminen. Mielenterveyttä voidaankin asiakastyössä edistää monin tavoin. Voimme tukea asiakkaan itsetuntoa, elämänhallintaa ja turvallisuuden tunnetta. Voimme lisätä asiakkaalle arkeen hänelle mielekästä toimintaa. On tärkeää lisätä asiakkaan osallisuuden kokemusta ja vahvistaa hänen fyysisen-, psyykkisen- ja sosiaalisen terveyden tasapainoa. Lähtökohtana kaikelle kuitenkin on asiakkaan yksilöllinen ja kunnioittava kohtaaminen. Jotta voisimme tehdä yhteistyötä asiakkaan elämän parantamiseksi, meidän on päästävä asiakkaan suojauksista läpi. Tämän voimme saavuttaa vain olemalla läsnä ja aidosti kohtaamalla ihminen. Vaikka työskentelisimme yksilön kanssa mielestäni olisi olennaisen tärkeää ottaa huomioon ja auttaa myös hänen perhettään. Perhe ja lähipiiri on kuitenkin se sosiaalinen todellisuus missä ihminen elää, jota ohjaa arvot ja kulttuuri. Kuten kaikki ihmisiä.
Miksi tällainen työote on sitten erityisesti maahanmuuttajatyössä tärkeää? Monilla pakolaistaustaisilla ihmisillä on elämässään monia mielenterveyttä kuorimittavia tekijöitä. Heillä voi olla takanaan traumaattisia kokemuksia ja arjesta selviytyminen uudessa maassa vaatii huomattavasti enemmän ponnistelua kuin kantaväestöllä, sillä kaikki on uutta. Jos vastaanottomaan kulttuuri eroaa vahvasti lähtömaan kulttuurista, voi kotoutuminen olla erityisen hankalaa.
''Mielenterveyttä voidaan edistää kaikissa vuorovaikutussuhteissa, se ei missään nimessä ole vain ammattilaisten työtä.''
Kotoutumista edistävä työote
Kulttuuri sensitiivinen työote
Kulttuurisensitiivisen työotteen tulisi olla pohjana kaikessa asiakastyössä, ei vain monikulttuurisuustyössä. Myös suomalaiset ovat kasvaneet erilaisissa ympäristöissä ja eri perheillä on erilaiset arvopohjat. Kulttuurisensitiivisyydellä tarkoitetaan ammattilaisen kulttuurisesti kunnioittavia vuorovaikutustaitoja, joiden avulla hän voi kohdata kenet tahansa arvokkaasti. Siinä vuorovaikutus tapahtuu niin, että kummallakin osapuolella on oikeus oman kulttuurinsa ilmaisuun.
Työotteena sillä tarkoitetaan palveluiden järjestämistä niin, että eri taustoista tulevien erityispiirteet otetaan huomioon. Siinä osataan toimia kulttuurisesta kompetenssista käsin eli jokaista vuorovaikutustilanteessa olevaa voidaan arvostaa ilman oudoksumisen tai erilaisuuden taakkaa. Jokainen ihminen on oman kulttuurinsa ja kasvu ympäristönsä summa. Kulttuuri mihin kasvamme vaikuttaa meidän arvopohjaan, siihen mitä pidämme normaalina ja miten toimimme erilaisissa tilanteissa. Kulttuurisella kompetenssilla tarkoitetaankin sitä tietoutta, siitä että kulttuuri missä olemme kasvaneet vaikuttaa kaikkeen mitä teemme ja kaikkeen mitä ajattelemme. Hahmotus siitä, että olemme itse kasvaneet johonkin kulttuuriin, eikä niinkään tietoutta muista kulttuureista.
Itse pidän korostamisen arvoisena myös Castanedan kertomaa lausahdusta ''Ihminen ei ole se kulttuuri, mitä hän edustaa''. Itse olen saamelainen ja minulla on omakohtaista kokemusta siitä, kuinka minuun liitetään ominaisuuksia vain koska tiedossa on etnisyyteni. Ihmisten suhtautuminen saattaa muuttua sillä sekunnilla, kun kerrot olevasi saamelainen. Tällaista asiaa on aika vaikea pukea sanoiksi, sillä muutos ei välttämättä tule esille sanallisessa vuorovaikutuksessa suoraan, mutta esimerkiksi arjessa kysyttävät kysymykset muuttuu. Jos aikaisemmin vaikka kysytty että mitä teit viikonloppu vapailla, katsoitko jotain sarjaa tai kävitkö jossain? Etnisyyden selviämisen jälkeen taas kysytään että oliko viikonloppuna koti ikävä tai kerrotaan jostain saamelaisdokumentista, minkä he itse olivat katsoneet. Ja tämä kaikki tapahtuu ilman keskustelua siitä, kuinka vahvasti identifioidun saamelaiseen kulttuuriin. Tavallaan oletetaan että on jotenkin täysin saamelainen tai ei ollenkaan, vaikka niin kuin kaikissa vähemmistöissä tässä on suuria eroja ihmisten välillä.
Joustava kokonaisvaltainen työote
Joustava kokonaisvaltainen työote korostaa moniammatillisuutta ja yhteistyön merkitystä. Tässä asiayhteydessä joustavuudella tarkoitetaan ammattilaisten pystyvyyttä toimia yksilöidysti ja asiakkaiden tarpeita vastaavasti niihin mukautuvin toimintamuodoin. Tällainen työote korostuu erityisesti pakolaistyössä.
Yhteistyö eri toimijoiden välillä on erityisen tärkeää sillä useiden toimijoiden ja ammattilaisten välisellä yhteistyöllä mahdollistetaan asiakkaalle kokonaisvaltainen avun saanti. Ihminen on nähtävä yksilönä omassa yksilöllisessä tilanteessaan kokonaisuudessaan parhaan avun mahdollistamiseksi. Erityisesti pakolaistyössä kokonaisuuden hahmottaminen tärkeää, sillä haasteet ovat yleensä todella monitahoisia (terveydellisiä- , toimintakyvyn-, sosiaalisia- ja juridisia haasteita). Heillä voi olla taustalla traumaattisia kokemuksia, jotka voivat omalta osaltaan hankaloittaa saadun tiedon ymmärtämistä ja palvelujärjestelmälle hahmottamista.
Moniammatillisuudella taas tarkoitetaan työyhteisön, tiimin tai asiantuntijaryhmän ominaisuutta, jolloin eri ammattikuntien edustajat työskentelevät yhdessä, yhteisen asiakkaan tai tavoitteen eteen. Se on jo olemassa olevan osaamisen yhdistämisen lisäksi uuden tiedon ja uuden osaamisen luomista. Se ilmenee sekä työyhteisön sisäisenä yhteistyönä että organisaatioiden välisenä yhteistyönä. Näiden lisäksi se on vastuun jakamista ammattilaisten kesken, jolloin myös koettu kuormitus jakautuu useammalle. Mielestäni moniammatillisuuden mahdollistamista tulisi korostaa vielä entistä enemmän tulevassa SOTE-uudistuksessa. Tarvitsemme jonkinlaisen valtakunnallisen järjestelmän, jonka kautta tieto ammattilaisten ja viranomaisten kesken kulkee vaivattomasti. Vaikka tällä hetkellä eri viranomaisten oikeutta saada välttämätön tieto toiselta viranomaiselta kotoutumista edistävien toimenpiteiden ja palveluiden järjestämiseksi määritellään sekä sosiaali- ja terveyshallinnon että kotoutumisen edistämisen laeissa, on se käytännössä hidasta ja kankeaa. Se taas aiheuttaa palveluiden hidastumista ja ammattilaiset joutuvat pohtimaan, että onko jossain tilanteessa tarkoituksen mukaista hankkia tiedot, sillä se hidastaa asiakasprosessin edistymistä. Jos palvelut ovat pirstaleisia eikä yhteistyön muodoista eri sektoreiden ja ammattikuntien kesken ole sovittu, ammattilaiset eivät myöskään aina tiedä kenelle eri asioiden hoito kuuluu ja mihin suuntaan asiakkaita ohjata. Tarvitsemme hyvinvointialueille koordinaattoreita ammattilaisille, joilta saa neuvoja ja ohjausta erilaisista palveluista ja palvelupoluista.
Syrjimättömyyttä ja yhdenvertaisuutta edistävä työote
No mitä me voisimme sitten tehdä edistääksemme syrjimättömyyttä? Aineisto toi esille hyviä käytännön asioita, joita me jokainen voimme tehdä syrjinnän ehkäisemiseksi, toki painottaen ammattilaisten työkaluja. Itse näen kaikista tärkeimpänä suomalaisille liiankin tutun puhumattomuuden kulttuurin katkaisemisen. Asioihin ei puututa vaikka ne nähtäisiin, koska elämä koetaan jotenkin niin yksityiseksi eikä muita haluta loukata ''urkkimalla'' heidän asioitaan. Kuitenkin todella monta syrjintä tapausta oltaisiin voitu välttää tai ainakin syrjintää kokeneen ihmisen kokemusta parantaa, jos meillä olisi rohkeutta puuttua ja ottaa asia puheeksi.
Meidän on totta kai lähdettävä liikkeelle jo päättäjistä. Syrjinnän olemassa olo on huomioitava palveluiden suunnittelussa, strategioiden laatimisessa ja kaikessa toiminnan arvioinnissa. Ammattilaiset voivat käyttää positiivista diskriminaatiota, jolla tarkoitetaan sellaista hallinnollista toimintatapaa, jossa vähemmistö- tai erityisryhmään kuuluvia tuetaan silloin, kun he ovat vaarassa jäädä eriarvoiseen asemaan. Ja totta kai organisaatioilla on oltava riittävät resurssit, jotta työtä syrjinnän ehkäisemiseksi on mahdollista tehdä. Ammattilaisilla on myös vastuu kiinnittää huomiota palveluiden saavutettavuuteen. On tärkeää kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, että suomen- tai ruotsin kielen taidottomat tai vaikka ihmiset jotka eivät voi tai osaa käyttää sähköisiä palveluita, saavat samat palvelut kuin kaikki muutkin. Lisäksi on huomioitava, että palveluiden saaminen olisi ainakin lähes yhtä helppoa kuin muilla. Organisaatioita olisi tärkeää kannustaa sisäiseen monimuotoisuuteen sekä lisättävä sisäistä kontaktia ja yhteistyötä eri kulttuurien välillä erimerkiksi lisäämällä yhteistyötä monikulttuuristen järjestöjen kanssa. Kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen olisi myös oiva keino lisätä työyhteisön monimuotoisuutta. Yli 30 henkilön organisaatioissa täytyy olla yhdenvertaisuussuunnitelma, joka hyvin konkretisoi sen miten syrjimättömyyttä aiotaan edistää juuri heidän organisaatiossaan. Muutenkin työyhteisöissä olisi hyvä kannustaa avoimeen keskusteluun ja tuoda arkikeskusteluun syrjinnän ehkäisyä ja luoda toimintakulttuuria, jossa minkäänlainen syrjintä ei ole sallittua ja siihen puututaan aina. On tärkeää tiedostaa valtasuhteita asiakastyössä ja pitää huoli siitä ettei asiakkailla ole minkäänlaisia esteitä palautteen antamisessa. On hyvä miettiä useampia keinoja palauteen antamiseen, joita asiakas voi valita itselleen luonnollisimman tavan kommunikoida. Ylipäätään kulttuurisensitiivinen työote on tärkeää syrjimisen ehkäisyssä ja ajatus siitä että kaikki tiedostavat syrjivänsä joko tietoisesti tai tiedostamattomasti. Sen kun tiedostaa, voi niitä omia syrjiviä käyttäytymis-malleja muokata ja parantaa.
Kommentit
Lähetä kommentti