Turvapaikka prosessi ja pakolaisten vastaanotto ja kotouttaminen

Turvapaikkaprosessi

Kuva JesHankkeen -21 pitämän luennon muistiinpanoista

Lait turvapaikkaprosessin takana, joissa kuvataan miten vastaanotto palvelut tulee järjestää: 

👉 Vastaanottolaki (746/2011)                                     👉 Lastensuojelulaki (417/2007)

👉 Ulkomaalaislaki (301/2004)                                     👉 Poliisilaki (493/1995)

👉 Terveydenhuoltolaki (1326/2010)                            👉 Perusopetuslaki (628/1998)

👉 Erikoissairaanhoitolaki  (1062/1989)                       👉 Sosiaalihuoltolaki 1301/2014)

👉 Laki säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta 

      ja säilöönottoyksiköstä  (116/2002)

Turvapaikkaa hakevilla ihmisillä on oikeus saada vastaanottopalveluita välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon turvaamiseksi koko turvapaikkahakemuksen käsittelyn ajaksi. Vastaanottopalveluilla tarkoitetaan Suomessa majoitusta (vastaanottokeskukset, lapsille tarkoitetut ryhmäkodit/tuki asuntolat, yksityismajoitus), aterioita, vastaanotto- ja käyttörahaa, akuuttia ja välttämätöntä sosiaali- ja terveydenhuolto palveluita, tulkkia ja käännöspalveluita sekä työ ja opintotoimintaa. Aikuisten turvapaikanhakijoiden terveyspalveluihin kuuluu terveysinformaation saaminen, alkuterveyshaastattelu ja -tarkastus, rokotukset, seulontatutkimukset sekä välttämätön ja kiireellinen terveydenhoito (äitiys ja neuvolapalvelut sekä välttämätön kroonisten sairauksien hoito. Ongelmana on kiireellisen hoidon tulkinnanvaraisuus, ei ole olemassa mitään listaa siitä, mitkä sairaanhoidolliset asiat ovat kiireellisiä, joten sen arvioiminen jää turvapaikanhakijan vastaanottavalle terveydenhuollon ammattilaiselle. Olisikin mielestäni tärkeää, tarkentaa ja antaa kunnolliset ohjeet siitä mitkä ovat kiireellisen hoidon tarkemmat kriteerit, jotta tulkinnanvaraisuutta voitaisiin pienentää. 

Vastaanottokeskuksessa työskentelee sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisia (terveyden- ja sairaanhoitajia, lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä ja -ohjaajia). Ilmeisesti ei ole kuitenkaan mitään määräystä siitä, ketkä terveydenhuollon ammattilaiset täytyy löytyä jokaisesta vastaanottokeskuksesta? Ainakaan vastausta tähän kysymykseen en löytänyt. Mielestäni tämä voi asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, koska on suurempi kynnys lähteä esimerkiksi terveyskeskukseen lääkäriin täysin kielitaidottomana, kuin jos palvelu olisi saatavilla tutussa turvakotiympäristössä.  Osan turvapaikanhakijoiden terveydenhuollosta toteuttaakin kunta (esim. äitiys- ja lastenneuvola, opiskelu- ja kouluterveydenhuolto, päivystys, välttämätön erikoissairaanhoito, rokotus ja tartuntatautien torjuntaan liittyvät palvelut), jolloin vastaanottokeskus kustantaa siitä kunnalle aiheutuneet kulut. Vastaanottokeskus voi myös ostaa palveluita yksityiseltä sektorilta tarvittaessa. On hyvä huomioida myös kolmannen sektorin mahdollisuudet turvapaikanhakijoiden hyvinvoinnin edistämisessä ja vapaaehtoistyön mahdollisuudet. 

PALOMA-käsikirja ymmärrettävästi (tehty TEHY-alan ammattilaisille) keskittyy turvapaikan hakijoiden palveluiden järjestämisen kysymyksiin. Olisin kaivannut lisätietoa siitä miten turvapaikkaprosessi etenee ihan käytännössä. Onneksi löysin monikulttuurisuus-moduulissa tekemäni muistiinpanot turvapaikka prosessista, joten PALOMA-käsikirjan avaaman asiat oli helpompi liittää aikaisempaan tietoon ja turvapaikkaprosessi tuli kerrattua huolellisesti. 

Kotouttaminen

Muistiinpanot monikulttuurisuus

moduulista

Kotouttamisella tarkoitetaan kotoutumisen monialaista edistämistä ja tukemista, josta TEM (Työ ja elinkeinoministeriö) on päävastuussa Migrin ja Sisäministeriön kanssa. PALOMA-käsikirjassa kotouttaminen osio painottaa maahanmuuttajien aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista. Valtion kotouttamisohjelman 2016–2019 eräs tavoite onkin vauhdittaa kotoutumista ja vahvistaa siirtymiä kotoutumista edistäviin palveluihin sekä työelämään hyödyntäen tehokkaasti maahanmuuttajien aiemmin hankittua osaamista. Kotoutumisen suunnittelussa tulee sen mukaan huomioida kotoutujan kielitaito, ammatillinen osaaminen, koulutustausta ja henkilökohtaiset tavoitteet. Lisäksi  maahanmuuttajien erilaiset taustat, yksilölliset tilanteet ja erilaiset palvelutarpeet tulee ehdottomasti huomioita palveluissa. On myös huomioitava se fakta, että ihmisten tilanteet voivat muuttua, joten muun muassa kotoutumissuunnitelman olisi muututtava siinä mukana. Lisäksi kotouttamistoimia toteutettaessa on huomioitava palvelualakohtainen lainsäädäntö, koska eri palveluja koskevat eri lait

Saatuaan oleskeluluvan asiakkaan oikeudet kuntalaisena alkavat siitä, kun maistraatti merkitsee hänelle kotikunnan väestötietojärjestelmään. Kun henkilöllä on suomalainen henkilötunnus ja kotikunta, on hän oikeutettu kunnan tarjoamiin julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kuntaan siirtymisen tulisi tapahtua vastaanottokeskuksen, kunnan ja Kelan yhteistyönä. Kuntapaikkoja ei ole tarjolla kaikille ja ikävä kyllä asiakkaat harvoin tuntevat sen tuomia etuja. Käytännössä vastaanottokeskuksen ja Kelan tehtävä on ohjata asiakkaat hakemaan tarvittavia etuuksia mahdollisimman nopeasti, jotta kuntaan siirtyminen helpottuu ja nopeutuu. Asiakkaan saatua kuntapaikan tai löydettyä itsenäisesti asunnon on vastaanottokeskus yhteydessä kuntaan. Asumismuodosta ja asunnosta päätettäessä on huomioitava uuden asukkaan psyykkinen kunto. Esimerkiksi pakolaisasiakkaat voivat kokea yksinasumisen vaikeana, erityisesti jos heillä ei ole valmiita sosiaalisia kontakteja joihin kiinnittyä. 

Alkuvaiheen kotouttamispalveluiden tulee huolehtia alkukartoitusten ja kotoutumissuunnitelmien teosta muiden kuin suoraan työmarkkinoille suuntaavien osalta sekä järjestää asuminen, varhaiskasvatus-, esi- ja perusopetuspalvelut, sosiaali- ja terveyspalvelut ja tulkkauspalvelut. Kotoutumissuunnitelma on yksilöllinen suunnitelma toimenpiteistä ja palveluista jotka tukevat maahanmuuttajan mahdollisuuksia hankkia riittävä kielitaito, muita yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja/taitoja. Lisäksi se edistää hänen mahdollisuuttaan osallistua yhdenvertaisena jäsenenä yhteiskunnan toimintaan. Kotoutumissuunnitelma velvoittaa sekä kuntaa ja TE-toimistoa että maahanmuuttajaa. Kunta ja TE-toimisto ovat vastuussa kertoa maahanmuuttajan kotoutumissuunnitelman aiheuttamista vastuista ja oikeuksista kirjallisesti, niin että hän ne ymmärtää. Lisäksi heidän on aktiivisesti tarjottava suunnitelmaan sisältyviä palveluita ja toimenpiteitä. Tässä olisi hyvä ottaa huomioon, että kirjallisesti esitetty tieto ei ole kaikille se ihanteellisin tapa. Olisikin hyvä kysyä asiakkaalta, millä tavalla hän kokee parhaimmaksi käydä läpi häntä koskevan kotoutumissuunnitelman. Kirjallinen versio on varmasti hyvä antaa, jotta siihen voidaan palata ja vedota tarvittaessa, en kuitenkaan painottaisi sen merkitystä asiakastyössä. Jos suunnitelmaan kuuluu paljon asiaa, voi luku- ja kirjoitustaidottoman kanssa olla järkevää jakaa sen läpikäyminen muutamaan kertaan, jotta kerralla ei tule liikaa tietoa. Lisäksi haasteena kotoutumissuunnitelmien teossa on, että mielenterveystuen tarve jää usein huomioimatta, jollei asiakas itse ota asiaa puheeksi. Salassapitosäännöksien vuoksi, terveystiedot eivät automaattisesti siirry kotoutumissuunnitelmien laatijoiden tietoon. Olisikin tärkeää muistaa kysyä asiakkaalta lupaa katsoa hänen terveystietojaan tai vaihtoehtoisesti pyytää häntä kertomaan tilanteestaan. Tähän on kuitenkin varattava riittävästi aikaa, sillä esimerkiksi mielenterveyden haasteista puhuminen voi olla hankala kokemus asiakkaalle. 

Mielestäni tärkeintä on kuitenkin huomioida turvapaikkaprosessin rankkuus  kotoutumistoimissa. Niin kuin PALOMA-käsikirjassa tuli esille, tiedämme että tunnistamme huonosti maahanmuuttajien mielenterveysongelmia. Tätä aihetta tulee tutkia vielä lisää, jotta osaamme luoda hyvin ja kohdistettuja palveluita ja toimenpiteitä asian korjaamiseksi. 

Lähde: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136193/7.8.PALOMA_KA%cc%88SIKIRJA_WEB.pdf?sequence=4&isAllowed=y