Pohdinta teoksesta; Turvapaikanhakijaperhe – Kohtaamisen ja tuen käsikirja. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisuja.

 Valitsin teoksen; Hurmerinta, J. & Mikkonen, A. (toim.) (2017). Turvapaikanhakijaperhe – Kohtaamisen ja tuen käsikirja. Ensi- ja turvakotien liiton julkaisuja. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto, sillä olen ollut harjoittelussa turvakodilla ja halusin tutustua teorian kautta, miten siellä kuuluisi kohdata turvapaikanhakijaperhe. Samalla voisin reflektoida, tapahtuuko oppaan tarjoamat vinkit ja käytännöt turvakodin käytännön työssä.

Opas kertoo siitä, miten saisimme maahanmuuttajalapset näkyväksi ja antaisimme heille äänen. Ajatuksena on myös lisätä keinoja tarjota tukea turvapaikanhakijalapsiperheille poikkeuksellisessa elämänvaiheessa. Vaikka Suomi on näennäisesti tasa-arvoinen maa, niin väestöllä on kuitenkin syvälle juurtuneita maahanmuuttovastaisia käsityksiä. Tällainen maahanmuuttovastainen asenne ilmapiiri vaikuttaa turvapaikanhakijoiden kollektiiviseen mielialaan. Yleinen käsitys turvapaikanhakijoista on, että he tulevat köyhistä maista ja heillä ei ole minkäänlaista varallisuutta. Siksi IPhoneen puhuva maahanmuuttaja herättää negatiivisia ajatuksia ja hänen avuntarpeensa kyseenalaistetaan helposti. Olisikin tärkeää ymmärtää, että uudet vaatteet tai hankittu varallisuus ei poista esimerkiksi kotimaassa koettua vainoa. Kaikki turvapaikanhakijat eivät ole maahan tullessaan varattomia, mutta he tarvitsevat silti yhtä lailla tukea uuden elämänvaiheen alkaessa.

Opas toi myös esille huolen maahanmuuttajien oikeuksien toteutumisesta. Vastaanottokeskuksissa ei ole aikaa/resursseja kuin vain välttämättömiin vastaanottopalveluihin. Näin esimerkiksi perhetyö, josta monet hyötyisivät, jää saamatta turvapaikanhakijoilta. Lisäksi vastaanottokeskuksissa on suuria vaihteluita, eikä niillä ole yhtenäistä linjaa esimerkiksi osa-aikaisen päivähoidon järjestämisestä. Mielestäni olisi tärkeää yhtenäistää myös vastaanottokeskuksien palveluita nyt tulevassa Sote-uudistuksessa. En kuitenkaan löytänyt internetistä mitään aihetta koskevaa suunnitelmaa, joten ollaankohan asiaan kiinnittämässä minkäänlaista huomiota.

Pakolaisuus vaikuttaa monin tavoin perheisiin ja nyky suomessa on vaikea käsittää, millaista on elää sodan keskellä. Toisaalta tämä on mielestäni hassua, sillä Suomi on ollut itse sotatanteretta vain vähän yli 100 vuotta sitten. Nykyinen sukupolvi kärsii edelleen sodan aiheuttamien traumojen ylisukupolvisista vaikutuksista ja osittain niiden aiheuttamasta puhumattomuuden kulttuurista. Varsinkin ammattilaisten on tärkeää ymmärtää, että sotaa paenneissa turvapaikanhakijoissa on paljon lapsia, jotka ovat todistaneet sodan kauheuksia ja se on voinut olla heille heidän kokoelämänsä ajan arkipäivää. Tämä vaikuttaa heihin varmasti vielä aikuisenakin, varsinkin jos sitä ei tiedosteta ja mietitä sodan vaikutuksia itseen. Ja tähän he tarvitsevat tukea.

Oppaassa kuvattiin todella kattavasti turvapaikanhakija perheiden vastaanottoa ja palveluita Suomessa. Sen mukaan tarkoitus on ylläpitää heille mahdollisimman normaalia arkea, joka sitten lisää ihmisten hyvinvointia haastavassa elämän tilanteessa. Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa ja heidän palveluitaan säätelee laki kansainvälistäsuojelua saavista, ihmiskaupanuhrin tunnistamisesta ja auttamisesta 746/2011. Vastaanottopalveluilla tarkoitetaan; majoitusta, vastaanotto- ja käyttörahaa, sosiaali- ja terveyspalveluita, tulkkauspalveluita sekä opinto- ja työtoimintaa. Turvapaikanhakijat majoittuvat joko heille osoitettuun vastaanottokeskukseen, yksityismajoitukseen, kotimajoitukseen tai säilöönottokeskukseen, jos heidän henkilöllisyydestään ei ole varmuutta. Alaikäiset yksintulleen turvapaikanhakijat majoittuvat ryhmäkotiin tai tukiasuntolaan, jossa heillä on täysi ylläpito. Vastaanottorahaa voi saada, jos turvapaikanhakija ei voi saada toimeentuloaan palkkatyöstä, muista tuloista eikä hänen toimeentulostaan ei huolehdi kukaan elatusvelvollinen. Vastaanottorahan määrässä on otettava huomioon yksilölliset erityistarpeet. Sosiaali- ja terveyspalveluilla tarkoitetaan sosiaalihuoltolain 1301/2014 määrittämiä palveluita. Palveluntarpeen arvio aina sosiaalihuollon ammattihenkilö, joihin kuuluu kiireellinen hoito ja ammattihenkilön muut tarpeellisiksi arvioimat palvelut. Lapsille kuuluu samat palvelut kuin kuntalaisille. Turvapaikanhakijoilla on oikeus saada tietoa käytössä olevista palveluista ja vastaanottoon liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista kielellä, jota he ymmärtävät, joten heillä on oikeus myös tulkkipalveluihin. Opinto- ja työtoimintaan velvoitetaan osallistumaan päätöksen odotusvaiheessa, sillä se edistää heidän omatoimisuuttansa. Jokaiselle tehdään yksilöllinen työ- ja opintosuunnitelma. Opintotoimintaan kuuluu suomen tai ruotsin kielen opiskelu, suomalaisen yhteiskunnan/lainsäädännön tunnit ja tunnit tasa-arvosta ja seksuaalisuudesta. Mielestäni on hienoa, että heille puhutaan jo vastaanottokeskuksessa seksuaalisuudesta.

Lopuksi haluan keskittyä vielä turvapaikanhakijoihin turvakotien asiakkaana. Oman kokemuksen mukaan suurin osa maahanmuuttajataustaisista turvakodin asiakkaista on naisia, jotka tulevat turvakodille lastensa kanssa ohjattuna jostain sosiaalipalvelusta tai poliisin kautta. Vanhemmat ovat usein uupuneita ja koko perhe kärsii yleensä fyysisitä ja psyykkisistä oireista. Esimerkkinä oma kokemus lasten käyttäytymisestä; ensin lapset ovat todella tottelevaisia ja hiljaisin, mutta kun aikaa kuluu ja heille saadaan arkirytmi ja turvallinen olo he alkavat oirehtia. He voivat alkaa ikätasonsa mukaisesti kokeilla sekä henkilökunnan että vanhemman auktoriteettia sekä leikeissään tai piirustuksissa toistamaan väkivaltakokemuksiaan. Pitkittynyt stressi ja turhautuminen voikin purkautua vasta kun on päästy turvalliseen ja rauhalliseen paikkaan. Samoin äiti, joka on pitkään selviytynyt arjesta voi olla aluksi hyvinkin aktiivinen ja jopa yli suojella lapsia, mutta jonkin ajan kuluttua he voivat olla todella alivireisiä ja totaalisen uupuneita. Kaikki tämä on ihan normaalia ja tapa reagoida traumaattiseen kokemukseen.

Todella tärkeää on pitää mielessä, että lähisuhdeväkivallan uhriksi voi joutua kuka tahansa, ikään ja kansallisuuteen katsomatta. Maahanmuuttajataustaisilla on usein erilainen käsitys väkivallasta kuin meille ja esimerkiksi avioliitossa tapahtuva väkivalta tai lasten fyysinen kuritus voidaan hyväksyä. Haasteena onkin kunnioittaa heidän kulttuuriaan ja hyväksyä kulttuuriset erot, mutta kuitenkin samalla ohjata pois vahingollisista käytännöistä. Lisäksi maahanmuuttajataustaista asiakasta ei voi automaattisesti kohdella kuten suomalaisia asiakkaita ja on tärkeää selvittää kuinka paljon he tietävät meidän yhteiskunnallisesta järjestelmästämme eikä olettaa, että he tietävät jotain. Monesti kokemukseni mukaan esimerkiksi perheen yhdistämisen kautta Suomeen tulleille turvakoti voi olla ensimmäinen kosketus Suomen palvelujärjestelmään, koska puoliso ei ole antanut poistua kotoa valvomatta. Heillä on erityisen tärkeää kertoa heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksista sekä tuoda esille että palvelu on heitä varten eivätkä he ole taakka. Mielestäni heidän kanssansa työskentelyssä korostuu luottamuksen luomisen merkitys ja kohtaamiseen panostaminen.