Erikoissairaanhoidon näkökulma
Miten psykiatrinen hoito on erilaista kun potilaana on pakolaistaustainen henkilö?
Tapio Halla tuo videolla esille kaksi syytä, kulttuurierot ja pakolaisten traumaattisesta taustasta johtuvat syyt. Pakolaistaustainen ihminen voi kovasti pelätä tulevansa leimatuksi hulluksi. Tällainen hulluuden pelko on aika tavallista niissä maissa mistä pakolaisia tulee Suomeen. Heillä voi jo valmiiksi olla käsitys itsestä hulluna, kun he eivät selviä tavanomaisista asioista tavanomaisella tavalla. Siihen kun lisää vielä, että joku virallisesti diagnosoi hänelle psykiatrista hoitoa, voi kokemus hulluudesta vahvistua ihmisen mielessä. Hulluuden pelkoon usein liittyy pelko siitä, että vasten tahtoisesti suljetaan johonkin mielisairaalaan pitkäksi aikaa ja mahdollisuus oman elämänsä hallitsemiseen katoaa. Tällaiset pelot vaikuttavat olennaisesti hoitoon tulemiseen. Yhteisen kielen puuttuminen altistaa myös erinäisille ongelmille, etenkin vuorovaikutuksessa. Luottamuksen luominen voi olla hankalampaa tulkin välityksellä. Ammattilaisella onkin korostunut tehtävä luoda turvallisuutta, jotta työskentelyyn suostuttaisiin edes alkamaan. Lisäksi pakolaistaustaiset eivät monesti tiedä mitä psykiatrinen hoito on. Onkin tärkeää hoitosuhteen alussa kertoa, millaisia oireita samasta häiriöstä kärsivillä yleensä on ja miten hoitoa yleensä toteutetaan. Tiedolla voidaan vähentää pelkoa ja hoitotilanteessa jännittämistä, joka taas edesauttaa hoidon onnistumista.
Tampereen maahanmuuttajille suunnatun psykiatrisen poliklinikan toiminta:
1. Tutkimusvaihe 👉 2. Hoitoneuvottelu 👉 3. Hoito
- Mitkä on oireet? - Mitä on saatu selville? - Keskustelukäyntejä
- Voidaanko tarjota apua? - Psykologi, sairaanhoitaja, fysioterapeutti, perhekäyntejä,
- Mitä ihminen toivoo sosiaalityöntekijä kotikäyntejä,
ja haluaa - Yhteinen suunnitelma siitä mitä - Erilaiset terapia-
voidaan tehdä muodot
(Vakauttava terapia,
altistamisterapia yms)
- Lääkehoito
Traumoissa pelko ja kauhut ihmisille tapahtuneista asioista jää ihmisten sisälle ja ne voivat edelleen kummuta sieltä vaikka ihminen olisi nykyään turvassa. Monet pakolaistaustaiset sairastuvat traumaperäiseen stressihäiriöön (PTSD), jossa ihminen kokee traumaa yhä uudelleen ja uudelleen. Hän on jatkuvasti jännittynyt ja pelokas ja se aiheuttaa univaikeuksia, kuten monia muitakin oireita. On tärkeä ottaa huomioon myös traumojen ylisukupolvisuus, jos niitä ei hoideta. Pakolaistaustaisilla on myös taustalla paljon menetystä ja surua (Läheiset, koti, työ, kotimaa, ikävä kotiin) joita he eivät ole voineet surra, koska voimavarat ovat menneet siihen arjesta selviytymiseen. Monien pakolaistaustaisten henkilöiden arkea ja todellisuutta värittää myös voimakas häpeä siitä mitä heille on tehty (esim. kidutus) ja häpeä siitä että on joutunut jättämään ja luopumaan kaikesta. He voivat kokea myös häpeää erilaisuudesta ja syrjinnästä vastaanottomaassa.
Kohonnut riski psyykkisiin sairauksiin
''Esimerkiksi vaara sairastua skitsofreniaan
on todettu maahanmuuttajilla 2,8-kertaiseksi.''
Maahanmuuttoon liitetään suurentunut riksi saada erilaisia psyykkisiä sairauksia. Suomessa koko maahanmuuttajaväestöä koskevia tutkimuksia psyykkisten häiriöiden esiintyvyydestä ei ole tehty. Mielestäni tässä meillä on aika iso ongelma. Maahanmuuttajien heterogeenisyyden vuoksi, tutkimalla vain jotain tiettyjä kulttuurisia ryhmiä, emme voi mitenkään saada kokonaiskuvaa maahanmuuttajien mielenterveyden haasteista tai niiden riskistä. Johtuuko tutkimusaineiston puute siitä, että meillä maahanmuuttajia on ollut nykyisissä mittasuhteissa vasta suhteellisen vähän aikaa vai esimerkiksi siitä ettei aiheeseen liittyvää tutkimusta haluta rahoittaa yhtä innokkaasti kun muita aiheita. Minulla heräsi jo heti opiskeluiden alussa palo tehdä pitkäaikaistutkimus ja nyt tuntuu, että löysin sille aiheen. Samalla saan varmasti vastauksen kysymykseen, että miksi tätä ei ole tutkittu Suomessa tämän laajemmin?
Tiedetään, että psyykkinen stressi altistaa psykiatristen häiriöiden puhkeamiselle ja pahenemiselle. Pakolaistaustaisilla on ollut jo enne maahan tuloa paljon stressitilanteita ja ne jatkuvat monesti läpi elämän, eivätkä taianomaisesti lopu vain oleskeluluvan saamiseen. Uudessa kotimaassa epävarmassa ja kuormittavassa tilanteessa pitäisi kuitenkin samanaikaisesti selviytyä suurista haasteista kuten uuden kielen oppimisesta. Maahanmuutto ja pakolaisuus vaikuttavat myös perheen rooleihin. Lapset yllensä oppivat ja sisäistävät uuden kielen ja kulttuurin vanhempiaan nopeammin ja heillä voi olla vaikeuksia ylläpitää auktoriteettiasemaansa uudessa ympäristössä. Lisäksi lapset voivat joutua tulkkaamaan aikuisten asioita, jotka ovat heidän kehitykselleen haitallisia. Naiset omaksuvat yleensä Suomessa länsimaisia arvoja ja haluavat enemmän päätösvaltaa perheessä, josta voi helposti syntyä konflikteja sillä mies on voinut tottua olemaan perheen pää aiemmassa kotimaassa.
Diagnostiikka, hoitosuhde ja niiden haasteet
Kulttuurierot vaikuttavat diagnostiikkaan niin kuin kaikkeen muuhunkin. Suomessa oleva psykiatrinen diagnoosiluokittelu perustuu länsimaiseen ihmiskäsitykseen. On otettava huomioon, että sellaisenaan ne eivät välttämättä kuvaa täysin oikein maahanmuuttajien psyykkisiä oireita. Sama pätee myös oirekyselyihin ja tiedon keruuseen, jotka on luotu länsimaisen kulttuurin näkökulmasta. Siksi onkin mielestäni tärkeää, että lomakkeissa ja kyselyissä olisi aina vastausvaihtoehto muu. Lisäksi hoitohenkilökunnan suhtautuminen erilaisesta kulttuurista tulevaan potilaaseen voi vaikuttaa diagnostiikkaan. Joskus psyykkisiä oireita voidaan pitää potilaan kulttuuriin liittyvinä kummallisina käyttäytymis- ja ajattelutapoina niiden diagnosoimisen sijaan.
Hyvä hoitosuhteen luomiseen vaikuttaa monet tekijät. Maahanmuuttajien kanssa tehtävässä työssä olisi tärkeää kiinnittää huomiota muun muassa luottamuksen luomiseen. Hoitosuhteen rakentumiseen voidaan tarvita tavanomaista enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Potilaan aktiivinen kuuntelu on koko hoitosuhteen perusta. Heti ensimmäisellä käynnillä potilaalle on hyvä kertoa mahdollisimman helpolla tavalla mitä psykiatrialla ja psykiatrisella hoidolla tarkoitetaan. Monissa kielissä ei ole sanavastinetta esimerkiksi masennukselle ja ahdistukselle, joten oireiden kuvailu nousee tärkeään rooliin. Potilas tarvitsee tietoa myös psykiatrisesta hoitojärjestelmästä ja erilaisista hoitomuodoista. Hallan artikkelin sisältämien asioiden lisäksi haluaisin sanoa potilaan oikeuksista ja velvollisuuksista kertomisen. Hoitoon sitouttamisen näkökulmasta, mielestäni on hyvä että potilas tietää mihin asioihin hän voi itse vaikuttaa ja mitä häneltä odotetaan uudessa tilanteessa.
Hoidon sisällön näkökulmaa
Maahanmuuttajille ja pakolaisille suunnattua psykiatrista hoitoa ei saa eriyttää liikaa suomalaisten hoitamisesta, sillä siihen soveltuu yleensä samat psykiatriset hoitomuodot kuin suomalaisillekin. Hoidon toteuttamista voidaan muokata niin että se vastaa paremmin maahanmuuttajan/pakolaisen todellisuutta, mutta yleisesti samat hoitomuodot pysyvät. Vain kyselemällä ja kuuntelemalla voidaan saada riittävästi tietoa potilaan elämästä ja ongelmista sekä hänen yksilöllisestä ja kulttuurisista erityispiirteistään. Tämä prosessi vaatii aikaa ja kiire voikin estää hoitosuhteen rakentumisen.
Maahanmuuttajat suhtautuvat usein psykiatriseen lääkehoitoon varautuneesti tai jopa epäluuloisesti. Monet pelkäävät hulluksi leimaantumista, jos heidän tiedetään käyttävän psyykenlääkkeitä. Monesti maahanmuuttajat pelkäävät myös lääkkeiden aiheuttamaa riippuvuutta ja että se vaikuttaisi heidän persoonaansa pysyvästi. Lääkkeen mahdollisista hyödyistä ja erityisesti haittavaikutuksista kannattaakin keskustella ennen lääkkeen aloitusta perusteellisesti, niin että potilaalla on mahdollisuus esittää kysymyksiä ja lääkehoidon aloittamiseen liittyviä pelkoja.
Huomioitavaa hoitohenkilökunnasta
Mielestäni lähtökohtaisesti maahanmuuttajien ja pakolaisten kanssa tehtävä mielenterveystyö ei eroa muustakaan mielenterveystyöstä. Totta kai on asioita joita on hyvä ottaa huomioon ja tiedostaa, mutta mielestäni hyvä mielenterveystyö ei vaadi niitä. Lähtökohtana on kuitenkin ihmiseltä ihmiselle tehtävä auttamistyö, jonka keskiössä on aito dialogi ja kohtaaminen. Ihmiset ja heidän perustarpeensa ovat kulttuurista riippumatta pohjimmiltaan kuitenkin hyvin samanlaisia. Tärkeää on nähdä ihminen kulttuurin alla ja hyväksyä ajatusmaailma jossa kaikki kulttuurit ovat erilaisia, mutta silti samanarvoisia.
Työ maahanmuuttajien kanssa vaatii kyllä rohkeutta panna itsensä alttiiksi uusille asioille, joka tulee osalle enemmän luonnostaan kuin toisille. Työ vaatii ehkä enemmän kärsivällisyyttä ja kykyä sietää epävarmuutta. Se vaatii itsetutkiskelua ja omien rasististenkin käsitysten myöntämistä ja tiedostamista, sekä niiden työstämistä niin etteivät ne vaikuta kielteisesti hoitosuhteeseen. Mielestäni ei ole ollenkaan haitallista joutua asiakkaan kanssa tilanteeseen, jossa kokee että anteeksipyyntö on paikallaan. Parhaassa tapauksessa omien heikkouksien ja vajavaisuuksien esille tuominen lisää luottamusta ja tekee ammattilaisesta inhimillisemmän. Vaikka olisi kuinka ammattilainen on silti ihminen ja erehtyväinen. Kukaan ei voi olla oman alansa tietosanakirja, jolla olisi kaikki mahdolliset vastaukset kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Asiakkaan kokemusta ja tunteita voi validoita tuomalla esille ettei osaakkaan auttaa tämmöisessä tilanteessa ja joutuu pyytämään apua, joltain joka tietää vielä hieman enemmän aiheesta. Tiimityöskentelyn merkitys korostuu ja mielestäni parityöskentelyllä voisi olla isoja etuja sekä työntekijöiden jaksamisen kannalta, että asiakaan positiivisen hoitokokemuksen kannalta. Varmasti työnohjauksella on myös suuri merkitys työssä, jossa päivittäin altistuu potilaiden kamalille kertomuksille elämästään. Työhyvinvoinnin ja jaksaminen merkitys myös kasvaa.
Kommentit
Lähetä kommentti